Orvokki Leukaluu on saapunut!

Tämä on jännittävin viikkoni pitkään aikaan. Maanantaina ilmestyivät Orvokki Leukaluun urakirja ja äänikirja ja tänä iltana on adAstrassa Liha tottelee kuria -näytelmän ensi-ilta. Olen lähdössä kohti Jyväskylää kun hiukset kuivuvat. Jipii!

Mutta sitä ennen pari sanaa Orvokki Leukaluusta. Se on hilpeimpiä projekteja, jossa olen koskaan ollut mukana. Orvokki on hassu pikku kirja, jota on ollut hauskaa ja rentoa tehdä. 

Teos sisältää neljäkymmentä pientä tarinaa, joissa totaalisen kajahtanut, mutta oudosti lumoava ammatinvalintapsykologi neuvoo kansalaisia uranvalinnassa ja muissa työelämän pulmissa. Kirja on hassu, mutta paikotellen ehkä vähän ehkä karmiva (se sisältää runsaasti täytettyjä eläimiä ja horrostavia kalevalaisia henkilöitä ja muuta pimeää). Jutut ovat niin lyhyitä, että niitä voi lukea tai kuunnella vaikka samalla kun odottaa kahvi tippuu tai vessa vapautuu.

Kumpi kannattaa hommata: kirja vai äänikirja? Tekisi mieli sanoa että molemmat, ja sanonkin.

Ensinmainitussa on Elina Warstan hauskat kuvat ja päällys, jotka tuovat tarinaan oman hauskan kierteensä. Elina ei ole valinnut kuvitettavakseen ilmeisimpiä yksityiskohtia tekstistä, vaan hän on tehnyt erikoisia valintoja. "Suntio"-luvussa on asteekkijumalan kuva, "malli"-luvussa pullo Eviania ja "modisti"-luvussa (joka on muuten lyriikkaa, tarkemmin sanottuna varoittava moraliteetti) on hatullinen shittiä. 

Äänikirjassa on toisaalta lumoava Miitta Sorvali. Hänen lukemanaan äänikirja kuulostaa aika paljon alkuperäiseltä kuunnelmalta. (Tosin juttuja on tuplasti enemmän kuin kuunnelmasarjassa. Entisiäkin on muokattu.)

Luen itse äänikirjan esipuheen, jossa on esiintyy Orvokki Leukaluun karisman häikäisemä kirjailija Miina Supinen. Hän menee vapisten soittamaan Orvokki Leukaluun ovikelloa, jonka ääni on  Für Elise dubstepinä.

Toimittajille ja kirjabloggaajille tavallinen tiedonantoni, että jaamme teoksesta mielellämme arvostelukappaleita, ja jos et ole saanut omaa automaattisesti ja haluaisit kirjoittaa Orvokista, niin pyydä WSOY:n tiedotuksesta tai laita minulle meiliä ja välitän pyynnön (miina.supinen at gmail.com)

Ja vielä yksi juttu! Olemme saaneet Orvokki Leukaluun ylipuhuttua vastaamaan lyhyesti yleisön kysymyksiin facebookissa. Hän on tavattavissa osoitteessa facebook.com/OrvokkiLeukaluu. Suosittelen käymään ja liittymään erittäin lämpimästi. Kyseessä ei ole siis mikään tylsä staattinen mainospläjäytys, vaan sinne tulee koko ajan lisää aitoa Orvokki-matskua. Itse teoksen voi osaa kirjakaupoista tai vaikka täältä. Kaupallinen tiedote loppuu!

Orvokki Leukaluu ja 20 ammattia

Olen ahkeroinut viime aikoina minikuunnelmasarjan parissa. Se koostuu 20 viiden minuutin osasta ja sen esittää.... tadaa.... Miitta Sorvali! Ohjelma alkaa 29.2. Radio Suomessa ja - ehkä, neuvottelut ovat kesken - Yle Puheessa. Kävin juttelemassa Uraradiosta, eli tästä kuunnelmasta, ja vaikka mistä muustakin Olga K:ssa eilisaamuna.

Kuunnelma on ollut yksi viime vuosien hauskimmista projekteista. Siinä oli hyvä yhdistelmä rajoituksia ja vapautta. Pituus oli standardoitu ja sisällöstä oli kaksi määräystä: kaikki 20 osaa pitäisi olla saman henkilön monologeja. Lisäksi niiden pitäisi olla hauskoja.

Mietin sisältöä pikkuhiljaa kesällä ja syksyllä. Halusin jonkin konkrettisen aiheen, jonka avulla kertojakin tulisi tutuksi. Mitä voisi olla 20?

Yhdessä vaiheessa ajattelin, että 20 hedelmää. (Se olisi voinut olla eräänlainen homage Oudolle Hohdolle ja maailman hedelmät vaarassa -sarjalle, suurelle esikuvalleni ja innoittajalleni). Mietimme asiaa vähän porukallakin kirjoittajapiirin kanssa: ehdotuksia olivat mm. 20 ruumiinosaa ja 20 syytä riisuutua.

Lopulta mieleeni tuli 20 ammattia. Olen aina ollut innostunut erilaisista töistä ja niihin liittyvistä mielikuvista ja identiteeteistä. Ja kirjoittamalla voi eläytyä esimerkiksi jalkahoitajan tai joulupukin elämään.

Ne, jotka ovat lukeneet novellikokoelmani Apatosauruksen maan, muistavat ehkä sellaisen karmivan tädin, joka kävi huutokaupoissa etsimässä ihmisnahkalamppuja. Ammatinvalintapsykologi Orvokki Leukaluu ei ole ihan täsmälleen tämä täti, koska hän on hulluudessaan laaja-alaisempi ja ilmeisesti myös sukurakkaampi, mutta jotakin yhtäläisyyttä heillä varmasti on. Orvokki Leukaluu siis esittelee erilaisia ammatteja ja vastaa kuulijoiden uraa koskeviin kysymyksiin.

Kirjoitin tekstit lopuvuodesta. Kirjoittaminen oli - en tiedä saisiko tätä sanoa - enimmäkseen vaivatonta ja nopeaa. Viisi minuttia puhetta on noin 4000 merkkiä tekstiä, ja sellainen tiivis muoto on kaikkein ominaisin add-päälleni. Monet kirjoittajat puhuvat tiivistämisen vaikeudesta, mutta minulla on päinvastainen ongelma. Minusta melkein kaikki ajatukseni mahtuvat yhdelle sivulle, monesti yhteen lauseeseen. Yksi sana on melkein aina parempi kuin kaksi. Olen juuri aloittelemassa romaania, ja minua pyörryttää kun ajattelen niitä 600 000 merkkiä, jotka siintävät horisontissa.

Osa Uraradion jaksoista on osuvampia kuin toiset, eiväkä kaikki tekstit ole omiin silmiin ihan napakymppejä (osa on!), mutta olen vilpittömän ihastuksissani lopputuloksesta. Jokainen jakso on kuuntelemisen arvoinen, kiitos Miitan ja ohjaaja Erja Mannon. Nauhoituspäivät olivat ihania! Miitta oli niin hyvä, että äänitarkkailijakin repeili tuon tuosta. Miitta puhalsi Orvokki Leukaluun henkilöön ihanan, oudon, karmivan, kolkon, sensuellin elämän, ja jokaisessa jaksossa saa kohdata hänet.

Pidän peukkua, että Uraradio menestyy, koska jos se ottaa tulta, teemme todennäköisesti toisetkin 20 osaa. Jos vain ehdin ja muistan, laitan tännekin linkit jaksoihin, kun ne tulevat Areenaan!