torstai 24. tammikuuta 2008

Haasteita

Sokeripala on haastettu kahdessa blogissa. Morre haastaa minut listaamaan kymmenen suosikkiblogiani, mutta en listaa, koska ne ovat salaisuus. Vaikka kailotan asioitani täällä world wide webissä, niin OIKEASTI, uskokaa tai älkää, olen salakähmäinen, enkä koskaan kerro täällä tai muuallakaan kaikkien tärkeimpiä asioita, esimerkiksi suosikkiblogeja, -kirjoja, -elokuvia, -biisejä tai -ajatuksia. Parhaat asiat menevät pilalle, jos ne kertoo liian huolettomasti. Herää tietysti kysymys, että miksi minulla on blogi, kun en pohjimmiltani halua kertoa mitään tärkeää. Syy on kaupallinen. Sokeripala on perustettu pääasiassa siksi, että Lihis menisi kuumille kiville. Lihiksen elinkaari kirjakaupoissa alkaa olla vähitellen illassaan ja nyt herää tietysti se kysymys, että mitä minä täällä enää heilun. Siihen en ole vielä keksinyt hyvää perustelua.

Mutta sen voin paljastaa, että luen esimerksiksi itsensä Morren blogia, jossa on kiinnostavia kirja-arvosteluja. Arvostan erittäin paljon hänen suhtautumistaan kirjallisuuteen. Se on intohimoinen, analyyttinen ja epäelitistinen. Kirjallisuuden äärellä on rasittavan paljon snobbailua ja teeskentelyä, mutta Morren postaukset ovat aitoja ja vilpittömän subjektiivisia. Olen ihmetellyt usein, että miksi kirja-arvostelut ovat monissa blogeissa aivan samantapaisia kuin lehtikritiikit, siis siinä mielessä, että ne yrittävät olla jotenkin vastaansanomattoman ja todistettavan oikeassa, vaikka oikeastaan blogien idea olisi olla niin subjektiivinen kuin lähtee. Tai siis: jos kirjoittaa lehtitekstiä, niin miksei saman tien myisi juttujaan lehteen? Toisaalta monissa blogeissa on erittäinkin subjektiivisia yhden tai parin lauseen heittoja luetusta, mutta niistä lukija ei yleensä saa paljon irti. Morre on siitä harvinainen, että hän perustelee tarkasti miksi fanittaa tai dissaa. Hänen bloginsa onkin ihan kuin juttelisi elävässä elämässä jonkun kirjallisuuden ystävän kanssa.

Ja Fredrika on haastanut minut päivän ekotekoon. Se olkoon se, että laitan tänä iltana papuja likoamaan yöksi ja aamulla keitän ne ja laitan pakastimeen. Ja sitten koko ruokakuntani syö papuja eläinproteiinin sijasta hyvin, hyvin kauan.

Kymmen parasta blogia -haaste menee eteenpäin J. Pekka Mäkelälle ja päivän ekoteko -haaste menee Anne Leinoselle.

lauantai 19. tammikuuta 2008

McEwan, Marklund ja Nova

Olen ollut viime aikoina hidas päivittämään blogia. Kirjallinen elämäni on vähissä ja jos ei ole aikaa kirjoittaa kirjallisuutta, niin onko edes syytä pitää kirjallisuusblogia?

Olen tietysti lukenut kaikenlaista, mm. Ian McEwanin Amsterdamin, josta pidin. Se on ensimmäinen lukemani McEwanin kirja, koska minulla on ollut ennakkoluuloja. Olen joskus hieman selaillut McEwanin kirjoja, ja ne vaikuttivat tekovakavilta ja itsetietoisilta. Ja kävin myös katsomassa jonkin aikaa sitten McEwanin romaanin pohjalta tehdyn Sovituksen ja se oli ärsyttävä. (Siinä oli asetettu ei enempää eikä vähempää kuin kokonainen maailmansota kulissiksi pikkumaisten pikku henkilöiden pienille seksuaalisille turhaumille.) Mutta joka tapauksessa Amsterdam oli ihan kiva ja yllättävän kepeä. Siitä tuli vähän mieleen Somerset Maugham, kun oltiin brittiläisiä ja rikkaita ja kevytkenkäisiä ja yhtäkkiä kauheissa ongelmissa.

Luin myös Liza Marklundin Nobelin testamentin. Pidän Marklundin dekkareissa siitä, että Annika Bengzon on aina niin paskana, koska sen lukeminen on kathartista. Mutta se onkin ainoa hyvä asia mitä Marklundin kirjoista voi sanoa. Niissä on sellainen kauhea ominaisuus, että ne tarrautuvat lukijaan eikä lukemista voi lopettaa vaikka koko ajan huomaa, että kirja vie jotain sielusta. Marklundin lukemisesta tulee tosi ällöttävä ja pahoinpidelty olo. Tuntuu ihan samalta kuin olisi töllöttänyt jotain suomi 24 -keskustelua tai vauvalehden keskustelupalstaa tai pornoa koko päivän. On olemassa muitakin samanlaisia vaarallisia kirjoja, mutta onneksi ne ovat harvinaisia.

Tässä on raportti Kouvolan keikasta.

Muistutan myös Nova-novellikilpailusta, johon aloittelevien kirjoittajien kannattaa ehdottomasti osallistua, jos scifi/fantasia/kauhu-osasto kiinnostaa. Kyseinen hieno kilpailu on tarjonnut ensimmäisen kirjoitusfoorumin sellaisellekin kuuluisalle ja juhlitulle kirjailijalle kuin minä! Olen tänä vuonna toista kertaa tuomaristossa. (Jos joku muuten haaveilee kirjailijan urasta, mutta haave tuntuu epärealistiselta, kannattaa kaivaa esille takavuosien Kosmoskynästä Nova-novellini Yksisarvisen talli. Sen ja julkaisukelpoisen romaanin välillä on vain muutama vuosi ja sen jos minkään pitäisi antaa toivoa.) Novassa on iso tuomaristo ja sen takia sijoittukset ovat jossain määrin kompromisseja. Novelli voi olla hyvä, vaikka ei pärjäisi, mutta tämä ei ole kuitenkaan kääntäen verrannollista. Se, joka pärjää Novassa, tekee taatusti jotain oikein. Suosittelen kiinnittämään huomiota kielioppiin, oikeinkirjoitukseen ynnä muuhun perushommaan ja viimeistelyyn, koska kilpailuun osallistuu paljon aloittelijoita, joilla voi olla perusasiat vielä hakusessa. Viitseliäisyydellä voi päästä aika pitkälle Novassa.