En ehtinyt kirjastoon hakemaan ihania hattaroita, joten luin Kazuo Ishiguron romaanin Menneen maailman maalari. Kirja oli tosi hyvä ja suosittelen sitä voimakkaasti. Menneen maailman maalari sijoittuu toisesta maailmansodasta toipuvaan Japaniin ja kertoo vanhasta taidemaalarista, joka oli ennen sotaa kunnioitetty mielipidejohtaja, mutta sodan jälkeisessä ilmapiirissä hänen vakaumuksensa on väärä ja kunniaton.
Olen lukenut aiemmin Ishiguron kirjat Pitkän päivän ilta ja Me orvot. Niistä pidin vielä enemmän. Ne ovat jopa (hyvin pitkällä) lempikirjojeni listalla. Pitkän päivän illasta tehtiin myös elokuva, mutta sitä Sokeripala ei suosittele. Siinä on omahyväinen Anthony Hopkins ja se on muutenkin banaali.
Kaikissa lukemissani Ishiguron kirjoissa tuntuu olevan se yhtäläisyys, että tärkeimmät asiat ovat rivien välissä ja lukijan on itse pääteltävä millaisia tapahtumia tarinan ja henkilöiden taustalta löytyy. Henkilöt eivät edes mielessään mieti miten asiat "oikeasti" ovat, vaan ovat aina jollakin tavalla harhautuneita.
Menneen maailman maalaria lukiessa oli mukavaa avata japanilaisen keskustelukulttuurin koodia. Se on aivan selkeä kunhan sen hoksaa. Erittäin kohtelias ja varovainen puhe tarkoittaa normaalia kanssakäymistä. Asiallinen ja selkeä puheenparsi tarkoittaa töykeyttä. Ikkunasta ulos hiljaa katseleminen tarkoittaa "Painu helvettiin. Et saa koskaan anteeksi."
torstai 29. marraskuuta 2007
maanantai 19. marraskuuta 2007
Sokeripala säälii itseään
Metroissa oli vähän aikaa sitten runoja (nyt niissä on niitä ihmiskielteisiä Älä kailota -julisteita) ja yksi ruotsinkielisistä runoista (en muista kenen, kertokaa kommenttiosastolla jos tiedätte) sanoi, että olisipa mukavaa olla vähän kipeä ja maata sängyssä juomassa sitruunamehua ihanassa rauhassaan ja lukea jännittävää kirjaa. Se olisi kieltämättä todella ihanaa! Ikävä kyllä alistettu sukupolveni ei voi tehdä sitä kovin paljon. Töistä ei uskalla olla poissa, jos on vain "lite sjuk" eivätkä kotiäiditkään voi maata sängyssä tai tuloksena on sitruunamehulasin sirpaleita ympäri makuuhuonetta. Olen ollut kipeänä kohta kolme viikkoa ja jos nyt jossain vaiheessa pääsisin hetkeksi runon kuvaamaan tilanteeseen, niin mitä lukisin? Onko mitään ehdotuksia? Sen pitäisi olla erittäin eskapistista ja lohduttavaa, mutta hyvää. Se voisi kertoa esim. menneiden aikojen ihanista neidoista tai vaaleanpunaisista hevosista tai merirosvoista.
perjantai 16. marraskuuta 2007
Salat julki, Lihis-kritiikkejä ja kilpailu
Olen aiemminkin maininnut, että historiallisista romaaneistaan tunnettu kirjailija Juha-Pekka Koskinen on työmoraalinen esikuvani. Hän neuvoi minua kauan sitten, että kirjoittamiselle täytyy uhrata päättäväisesti aikaa, vaikka se olisi pois jostakin hauskasta. Voitte varmaankin uskoa, että olen erittäin järkyttynyt tästä paljastusvideosta!
Koska en voittanut Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoa enkä päässyt Finlandia-ehdokkaaksi ja itsetuntoni on romuna, vahvistan egoani linkittimällä Sokeripalaan kaikki hyvät kritiikit, joita Lihiksestä löytyy tällä hetkellä netistä. Uutispäivä Demarin arvostelu on kaikkein kehuvin, mutta se spoilaa jonkin verran juonta, varoitus siitä! Tässä linkit: Keskisuomalainen, Demari jaUusi Suomi.
Ja vielä linkki Devoted Souls -kirjoitus- ja piirustuskilpailuun. Kilpailu liittyy Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen uuteen nuortenromaaniin, jossa seikkaillaan pelimaailmassa.
Koska en voittanut Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoa enkä päässyt Finlandia-ehdokkaaksi ja itsetuntoni on romuna, vahvistan egoani linkittimällä Sokeripalaan kaikki hyvät kritiikit, joita Lihiksestä löytyy tällä hetkellä netistä. Uutispäivä Demarin arvostelu on kaikkein kehuvin, mutta se spoilaa jonkin verran juonta, varoitus siitä! Tässä linkit: Keskisuomalainen, Demari jaUusi Suomi.
Ja vielä linkki Devoted Souls -kirjoitus- ja piirustuskilpailuun. Kilpailu liittyy Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen uuteen nuortenromaaniin, jossa seikkaillaan pelimaailmassa.
torstai 1. marraskuuta 2007
Julio ja Nibelungit
Gloria on pyytänyt minua esittelemään lempinovellini. Ajattelin tehdä sivistyneen, mutta omaperäisen vaikutelman ja esitellä jonkin Julio Cortazarin novellin, mutta näin viime hetkellä listan palstalla julkaistuista novelleista ja se oli täynnä Cortazaria. Itse asiassa tuoreimmassa numerossakin on Cortazaria. Ainoastaan Tove Janssonia on ollut vuosien mittaan enemmän kuin Cortazaria. Valitsin siis ihan toisenlaisen, muutama vuosi sitten ilmestyneen novellin, joka on myös oikein kiva. En kerro mikä se on, lukekaa sitten Gloriasta!
Lihiksestä otetaan toinen painos! Siinä on niebelungit kirjoitettu nibelungit, niin kuin pitääkin.
Lihiksestä otetaan toinen painos! Siinä on niebelungit kirjoitettu nibelungit, niin kuin pitääkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)