Mika Waltarin juhlavuoden kunniaksi WSOY:n nettisivuilla julkaistaan koluminsarja aiheesta aiotko kirjailijaksi. Jari Tervo siellä kirjoittaa, että älä aio, minä kirjoitan että aio vaan, vaikka kirjastasi tuleekin huono, ja Mari Mörö, Tuomas Kyrö ja Tuula-Liina Varis käsittelevät aiheen muita aspekteja. Kolumnit löytyvät täältä.
Sain hiljattain valmiiksi kesänovellin VR:n Matkaan-lehteen. Se ilmestyy kesäkuun numerossa, jota saa rautatieasemilta ilmaiseksi. Aiheen ja tyylilajin suhteen käteni olivat muuten vapaat, mutta uskonto, politiikka, rautatiet ja kohtuuttoman alatyyliset jutut olivat kiellettyjä. Viimeksi mainitun kanssa olin hieman epävarmoilla vesillä, mutta tilaaja vakuutti että kyllä ne kikkelitkin saavat siellä heilua (sic).
Kirjallisessa mielessä on ollut muuten aika hiljaista. En ole löytänyt mitään kiinnostavia uusia kirjoja, mutta olen lukenut uudelleen Kim Stanley Robinsonin Antarktikan ja Escape from Kathmandun, joista pidän kummastakin hyvin paljon. Robinson tunnetaan parhaiten pitkistä ja hieman infodumppauksesta syytetyistä ekoscifi-tiiliskivistä, joissa asutetaan Mars tai kärsitään ilmastonmuutoksesta luonnontieteellisesti uskottavalla tavalla. Escape from Kathmandu on Robinsonin vähemmän tunnettuja teoksia ja aivan eri tyyppinen, vaikka siinäkin on vaikuttavaa luonnon ja ääriolosuhteiden kuvausta. Kyseinen teos on pöhkö ja sympaattinen Nepaliin sijoittuva veijaritarina. Siinä ajetaan hirveän lumimiehen kanssa polkupyörällä ja muuta vastaavaa. Luin Escape from Kathmandun ensimmäistä kertaa, kun olin itsekin Katmandussa ja kärsin sittemmin Nokialla mainetta niittäneestä giardia-alkueläimestä. Ostin kirjan nimen perusteella, koska halusin kotiin kuolemaan, ja se oli niin hauska, että vatsatauti muuttui siedettäväksi.