Olen sijoittanut viimeisenkin pilkun Apatosauruksen maahan häikäisevän älykkään kustannustoimittajani Samuli Knuutin kanssa. Kirja lähtee nyt painoon ja sen pitäisi ilmestyä elokuun alussa.
Apatosauruksen maasta tuli hauska ja paikoitellen vähän karmiva. Apato on tyyliltään ja rakenteeltaan erilainen kuin esikoisromaanini Lihis; simppelimpi, monipuolisempi ja ehkä jotenkin linjakkaampi. Alunperin ajattelin, että kirjoittaisin ison romaanin, jonkinlaisen Lihis 2.0:n, mutta nyt olikin aika tehdä pieni ja kompakti tarinakokoelma.
Apaton tekeminen oli valehtelematta vittumaisen rankkaa. Olosuhteet kirjoittamiselle olivat aika kehnot ja uiskentelin välillä kirjailijana melko syvissä vesissä. Ilmeisesti toisen kirjan tekeminen on useimmille vähän tällaista.
Kirjoitin Apaton tarinoita aikana, jolloin kustantamoni WSOY oli järkyttävässä myllerryksessä. Se on tietysti vaikeuttanut minunkin työtäni ja kaikkien muidenkin, jotka ovat olleet mukana tekemässä Apatoa. Kirja ilmestyy sesonkina, joka jää historiaan WSOY:n murheen syksynä.
Södikan tilanteesta ja massiivisista irtisanomista on riidelty paljon julkisuudessa, enkä tietenkään tiedä kustannusalan muutoksista tai organisaation sisäisistä asioista tarpeeksi osoitellakseni syyttäviä sormia tai viisastellakseni siitä miten hommat pitäisi hoitaa. Tiedän vain että olen kaikkien muiden tapaan surullinen.
Mutta Apatosaurus on joka tapauksessa pian maailmassa ja siitä tuli aika jees!
Jos ken on Jyväskylässä 14. - 15. heinäkuuta, toivotan lämpimästi saapumaan Kuultavia-kilpailuun, jossa joukko tänä vuonna julkaisevia novellisteja lukee ääneen uutta tuotantoaan. Minä luen novellin nimeltä Kitkerä - aistimellinen teos.
Kuultavien jälkeen Jyväskylässä onkin sitten Finncon, joka on taas täynnä mielenkiintoista ohjelmaa. Minulla on ilo olla lauantaina iltapäivällä nuortenkirjapaneelissa, jossa on mukana myös muun muassa kunniavieras Sari Peltoniemi.
2 kommenttia:
Onnea valmiille saurukselle! Itsellänikin valmistui nyt tavallaan toinen kirja, kun ne Eläintarhan novellit olivat enimmäkseen jo valmiiksi olemassa. Ja rankkaa oli senkin kirjottaminen, vaikka samalla motivoivampaa, kun tiesi, ettei tarvitse enää haeskella sille hattu kourassa kustantajaa (riittää että haeskelee hattu kourassa lukijoita ja sitten taas apurahoja seuraavaa ajatellen).
Kiitos onnittelusta! Ja onnea sinullekin. Kilistetään maljoja ja vaihdetaan kirjat kun jossain kohdataan. Odotan innokkasti että pääsen lukemaan Harjukaupungin salakäytäviä, se vaikuttaa hyvin kiinnostavalta ja mystilliseltä.
Mä muistelen että ekan kirjan kirjoittamiseen liittyi sellainen mukava vapaa fiilis, kun oli niin onnellisen tietämätön siitä mitä käsikselle tapahtuu tai tapahtuuko mitään. Toisen kanssa oli sitten jo jonkinlaisia odotuksia ja deadlineja kustantamon suunnalta. Se sai homman tuntumaan ajoittain melkein työltä.
Lähetä kommentti