Kävin kuumassa ja kosteassa Jyväskylässä.
Novellikisa Kuultavat oli sympaattinen tapahtuma, novellit hyviä ja keskenään erilaisia. Kilpailun voitti Tiina Raevaaran novelli Gordonin tarina kokoelmasta En tunne sinua vierelläni. Sen voi nyt kuunnella täällä. Pidin suuresti Gordonin tarinasta; siitä jäi samanlainen jälki kuin toden tuntuisesta unesta. Yleisön suosikki oli Eeva Rohaksen Aprikoosit. Aprikooseja en valitettavasti kuullut, koska olin vielä junassa kun se luettiin, mutta tekijä kuvaili sitä näin: "Mies ja nainen ovat rannalla ja lähtevät hakemaan hedelmiä. Sitten tulee kauheaa väkivaltaa!" Aprikoosit ilmestyy syksyllä Keltaiset tyypit -kokoelmassa.
Keskisuomen kirjailijat kestitsivät illalla novellisteja viinillä ja keitolla Kirjailijatalon terassilla. Keskustelimme trooppisessa yössä mm. Bader-Meinhofin sublimaatiosta lyriikan keinoin, naiskirjalijoiden representaatiosta mediassa ("ja sitten se kuvaaja sanoi: "Laitas ne kädet puun ympärille! Jalka tonne! Pillu tonne!") ja apurahoista.
Viikonloppuna piipahdin vielä Finnconissa. Monta kiinnostavalta vaikuttavaa ohjelmanumeroa jäi taas väliin muun säädön takia - kaikki sanoivat, että (esimerkiksi) kunniavieras Ellen Kushner oli mahtava, mutta ehdin kuulla vain pari sointua hänen maagisesta kitarastaan. En ole lukenut edes Kushnerin kirjoja, mutta ne ovat kuulemma hyviä. Saara Henriksson kuvailee niitä näin: "Ne ovat tosi hyviä ja sitten vähän sellaisia tyttöjen kirjoja. The Fall of the Kings on äärettömän eroottinen."
Nuortenkirjapaneelissa haukuimme Stephenie Meyeriä ja ylistimme Aili Somersaloa ja Tove Janssonia. (Kaikki olivat sitä mieltä, että muumit sopivat lähinnä aikuisille). Eija Lappalainen kertoi yleisölle, että hän tekee parasta aikaa kirjasarjaa Anne Leinosen kanssa ja sarja muistuttaa hieman Suzanne Collinsin jännää Nälkäpeliä. Utelin Sari Peltoniemen tekeillä olevasta kirjasta iltabileissä ja sekin kuulosti hyvin jännältä. Mutta en ole varma haluaisiko hän, että kailotan siitä täällä.
Nyt olen taas kotona ja kolumnin ja antologianovellin deadlinet nostavat päätään. Sitten kun ne on tehty, pöytä on pitkästä, pitkästä aikaa puhdas kaunokirjallisista projekteista. Se tuntuu äärimmäisen vapauttavalta ja innostavalta, vaikka voi tietysti olla että tunnen kohta järkyttävää kosmista tyhjyyttä.
Hyvät oletetut lukijat! Kertokaa jotakin lisää Jyväskylästä, jos olette olleet siellä! Tai vaikka muista kesäisen Suomemme hyvistä kulttuuritapahtumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti