torstai 6. elokuuta 2009

Saurus vs. rotta

Olen pähkäillyt koko kesän uuden lyhytproosakirjani nimeä. Kirja ilmestyy vasta joskus ensi maaliskuussa tai huhtikuussa, mutta markkinointisyistä sillä pitää olla nimi jo nyt. Nimien etsiskely on minusta yleensä hauskaa ja kiehtovaa, mutta tällä kertaa se on ollut vaikeaa, koska itse kirja on vasta puolitekoinen.

Kirjasta tulee nyt sitten Apatosauruksen maa. Kuulitte sen esimmäiseksi täältä ettekä Kirjasanomista! Olin jo päättänyt ja runnonut läpi ajatuksen, että kirjasta tulisi Oma rotta. Mutta päivää ennen katalogin painoon menoa lähdin juomaan kuohuviiniä lyyriikko- ja prosaistikuntamme creme de la cremen kanssa. Creme de la creme oli yksimielisesti ja painokkaasti sitä mieltä, että nimiehdokkaiden first runner up - Apatosauruksen maa - on paljon parempi kuin Oma rotta.

Kotona kysyin vielä läheisiltä ja muusilta mielipidettä ja hekin olivat sauruksen puolella. Totesin, että Rotta oli kai sitten se kuuluisa darling, joka pitää tappaa. Apatosauruksen maa kuvaa kieltämättä paremmin kirjan sisältöä, tunnelmaa ja (siinä toivon mukaan olevaa) outoa kauneutta. Myönnän sen itsekin, ja olen nyt hyvin tyytyväinen.

Mitkä teistä, hyvät tätä postausta lukevat henkilöt, ovat hienoja kirjan nimiä? Minusta hyviä nimiä ovat mm: "Säkenöivät päivät" ja "Have Spacesuit, Will Travel". Nämä tulivat nyt mieleeni, koska kumpikin kirjoista on lukulistallani. Ensimmäinen siksi että se on tiettävästi hyvä, toinen siksi, että George R. R. Martin kertoi Finnconissa, että melkein jokainen hänen sukupolvensa sf/f-kirjailijoista on saanut alkuperäisen innostuksensa juuri siitä nuortenkirjasta.

18 kommenttia:

Marko kirjoitti...

Philip K. Dickin "Anna kyynelten tulla, sanoi poliisi" on jotenkin hipahtavan mukava nimi. Ja (kauhu)romanttisempaan puoleen vetoaa, naurakaa tai älkää, Tabermanin "Veren sokeri".

Ehkä parhaat löytyvät kumminkin amerikkalaisista self-help kirjoista: "How to Fall In and Out of Love, Practically and Without Pain".

Pragmatismi on huipentunut!

Miina Supinen kirjoitti...

Oho, onko tuo self-help-opus oikea eikä vitsi? Se kuulostaa niin hassulta ja julmalta ja kummalliselta... Kenelle se on kirjoitettu? Jollekin angstiselle playboylleko?

Mun mielestä Philip K. Dickin nimistä Do Androids Dream of Electric Sheep on myös hieno, jotenkin runollinen ja kaihertava.

Marko kirjoitti...

Kuulopuhetta tuo self-help -kirjan nimi, mutta en kyllä ihmettelisi, vaikka olisi totista totta. Usein unohtuu, miten erilainen amerikkalainen mentaliteetti todella on eurooppalaiseen verrattuna! Ei yksioikoisesti tyhmempi, mutta vähintäänkin häkellyttävän erilainen.

Kini kirjoitti...

Mie tykkään hauskoista ja erikoisista nimistä kuten "Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä".

Sisatto kirjoitti...

Scifikirjoissa on kyllä ihan parhaat nimet. Olen usein pitänyt Do Androids Dream of Electric Sheepiä varmaan parhaana kirjan nimenä ikinä. Aika huippu nimi on myös Delanyn Stars in my Pocket Like Grains of Sand. Itse kirjaa en oo kuitenkaan lukenut.
Jotenkin monen scifikirjan nimessä on uskallusta, outoutta ja väristyksiä. Sellaisen nimen kun keksisi omallekin kässärilleen...

Teemu Helle kirjoitti...

Kyllä mun täytyy heittää tähän Arto Salmisen Paskateoria. Siinä ei jää epäselväksi mikään. Vaikka toisaalta kaikki.

Toinen voisi olla MIchael Collinsin E. Robert Pendletonin salattu elämä. Olisi kummallista, jos edes yksi kirjan päähenkilöistä ei olisi E. Robert Pendleton. Ja etteikö hänen elämänsä olisi salattu(a).

Mette kirjoitti...

Samaa mieltä noista Philip K. Dickin kirjojen nimistä, erityisesti "Do Androids Dream of Electric Sheep". Toinen on "Word for World is Forest", joka mollattiin käännöksessä ("Maailma, vihreä metsä").

Tommi Melender kirjoitti...

Markku Innon Raivoava Takakirves on ensimmäisenä mieleen tuleva hyvä kirjan nimi, Christer Kihlmanin kirjojen nimet ovat mainioita suomeksikin (Varo, autuas! ja Tuuliajolla tappion maisemissa), sitten on sellainen tyyppi kuin Tibor Fischer, joka julkaisi novellikokoelman nimeltä Don't Read This Book If You're Stupid. No, ei tuo Fischerin kirjan nimi kauhean hyvä ole, mutta hauska yksityiskohta on että sitä ei suostuttu julkaisemaan jenkeissä tuolla nimellä vaan ristittiin uudelleen muotoon I Like Being Killed.

Marko kirjoitti...

Ja tuo Apatosauruksen maa on muuten jotenkin scifistinen (vai annoinko tämän keskustelun ohjailla ajatuksiani?). Hyvä nimi!

Oma rotta ei olisi hassumpi sekään. Siis kirjan nimenä, kotiini en ottaisi.

Rooibos kirjoitti...

"Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita" on mielestäni aika kiva nimi. Tykkään myös nimistä "Huolimattomia unelmia" ja "Tule hyvä".

Mutta mitä pidätte nimestä "Viisikko vapauttaa lentäjät" - minusta siinä on menoa ja meininkiä, johon moni ei pysty ;) - ja erityinen merkitys on juuri sillä, että Viisikko vapauttaa lentäjät - "Viisikko vapauttaa leipurit" ei olisi läheskään yhtä hieno. Tai "Viisikko vapauttaa insinöörit" - ei, ei toimisi. Lentäjissä on taikaa.

Tiina R kirjoitti...

Apatosauruksen maa on hieno nimi! Voisin ostaa monta tuonnimistä kirjaa - siitä olisi niin faktan kuin fiktion, proosan, lyriikan tai aforistiikan nimeksi. Voit siis käyttää sitä uudelleenkin :-)

Miina Supinen kirjoitti...

Onpa mielenkiintoisia nimiä - kiitos kaikille kommenteista! Raivoava Takakirves kuulostaa vähän intiaanipäällikön nimeltä... Ja täytyy sanoa että Don't Read This Book if you're Stupid on aika hyvä myös. Tosin joinain päivinä kävisi varmasti niin, että kirjan kantta vilkaisisi päältä kaupassa ja huokaisisi raskaasti ja jatkaisi matkaansa.

Minustakin scifikirjojen nimet ovat usein aivan loistavia. Tosin voi olla, että pohjimmiltani, syvällä sisimmässäni ajattelen, että scifi on aina cooliuden ylin aste, ja siksi nimetkin ovat niin hyvän kuuloisia.

Kini- oletko lukenut sen Kim Novak ei ole uinut Genessaretin järvessä? Olen mulkoillut iät ajat sitä kirjaa ja ihmetellyt että mitä sellainen nimi voi pitää takanaan.

Mukava myös kuulla että Apatosauruksen maa on kelvokas nimi. Ja ihan hyvä jos se vaikuttaa oudosti hohtavalta ja moneen lajiin sopivalta. Koska itse kirjakin näyttää muodostuvan vähän erikoiseksi.

Ina kirjoitti...

Apatosauruksen maa on loistava! Jouduin vähän aikaa kelaamaan, että mikä h-vetin apatosaurus, mutta kuvittelen oivaltaneeni ainakin jotain. ;) Haluan lukea sen heti.

Parhaat nimet ovat joko vähän hitaasti aukeavia mutta omaperäisiä (esim. Apatosaurus) tai riittävän yleviä niin että lukija tajuaa, että nyt on kirjoitettu Klassikko, esim. Sadan vuoden yksinäisyys. Runokirjoilla tuppaa olemaan sekä parhaat että typerimmät nimet.

Kim Novak etc on lojunut kirjahyllyssä vuosia, olen kerran vilkaissut ekaa sivua ja pistänyt takaisin. En pidä nimen lisäksi kirjan kannesta. Huolehdi siitä, että Apatosaurus saa myös hyvän kannen! ;)

Ina kirjoitti...

Apatosauruksen maa on loistava! Jouduin vähän aikaa kelaamaan, että mikä h-vetin apatosaurus, mutta kuvittelen oivaltaneeni ainakin jotain. ;) Haluan lukea sen heti.

Parhaat nimet ovat joko vähän hitaasti aukeavia mutta omaperäisiä (esim. Apatosaurus) tai riittävän yleviä niin että lukija tajuaa, että nyt on kirjoitettu Klassikko, esim. Sadan vuoden yksinäisyys. Runokirjoilla tuppaa olemaan sekä parhaat että typerimmät nimet.

Kim Novak etc on lojunut kirjahyllyssä vuosia, olen kerran vilkaissut ekaa sivua ja pistänyt takaisin. En pidä nimen lisäksi kirjan kannesta. Huolehdi siitä, että Apatosaurus saa myös hyvän kannen! ;)

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Ina, kiitos, hauskaa että saurus miellyttää! Toivon, että kannestakin tulee hyvä. Sitä tekemään on lupautunut tosi ässä graafikko!

Runokirjojen nimet ovat tosiaan ihmeellisiä. Ajatellaan vaikka Henriikka Tavin "Esim Esaa". Sitä jää vaan ihmettelemään, eikä kirjan lukeminenkaan oikein ratkaise Esan arvoitusta.

JoS kirjoitti...

Minua ainakin kutitti kovasti aikoinaan Yann Martelin "The Facts Behind the Helsinki Roccamatios". Vaikka sitä sulkisi pois patriarkaalisen kiinnostuksen kotimaahamme, silti aika hiplaava nimi.

Lukija joka tipahti kirjoitti...

Pidän pitkistä kirjannimistä kuten Do Androids... ja The Curious Incident of The Dog in The Night Time. Ne jäävät usein soimaan ja kutittamaan päähän pitkäksi aikaa ja kirja on ihan pakko lukea. Lisäksi saan vaikutelman, että kirjailija (tai ehkä se onkin kustantajan keksintö...) on ottanut riskin nimen kanssa ja uskaltaa vähän leikkiä. Se on plussaa.

Yksisanaiset nimet, kuten vaikkapa Puhdistus tai Raja, ovat usein liian mahtipontisia ja selittäviä ja vakavia. Sellaisen ääressä tulee olo, että nyt pitää paukuttaa suuri romaani päähän ja viisastua, ja se voi lannistaa (ehkä juuri sen takia en ole saanut kumpaakaan noista kirjoista luettua). Kirjan nimestä pitää tulla sopivasti häh-fiilis. Liha tottelee kuria oli just sellainen ja kirja piti lukea (hyvä oli, sisältö totteli nimeä!). Apatosauruksen maa täytyy myös lukea.

Syömäri Jantunen kirjoitti...

Minusta on vaikeaa kommentoida pelkkää nimeä, koska huomaan rakastavani jokaista nimeä, joka on löyty hyvän kirjan kanteen. Arvelen, että minulle nimi on enemmän väline kuin osa taideteosta. Arvostan käytännöllisiä, helpsti lausuttavia, suht lyhyilä, kirjan sisältöä kuvaavia ja helposti mieleen jääviä nimiä.

Esimerkkejä nimistä (= kirjoista) joista olen pitänyt ja jotka täyttävät yo. kriteerit:

Peltirumpu, Kurjat, Riittää jo! Muumipeikko ja taikurin hattu