tiistai 9. lokakuuta 2007

Hämmästyttävä lumihiutalemetodi

Antti Majander arvosteli Lihiksen tänään Hesarissa. Arvostelu oli myönteinen, mutta romaanin lopetus sai huutia. Monet lukijat ovat sitä miltä, että Lihiksen loppu ei oikein natsaa, mutta syy siihen on kaikkien mielestä vähän erilainen. Onneksi jotkut tykkäävät siitä. Kritiikin referaatti löytyy täältä.

Olen kertonut muutamassa lehtijutussa, että romaanini syntyi sillä tavalla, että istuin yhtenä päivänä koneelle ja aloin kirjoittaa mitä päähän pälkähti. Hesarin kritiikissäkin asiasta mainitaan. Luulen, että melkein kaikki romaanit syntyvät enemmän tai vähemmän sillä tavoin. Jos kirjailija vatuloisi jokaista lausetta, kirjat eivät valmistuisi koskaan. Kirjoittajan on päästettävä jossain vaiheessa teksti lentoon silläkin riskillä, että se lentää jonnekin tyhmään paikkaan.

Suunnittelematta kirjoittaminen on tavallaan "väärin", ainakin jos uskoo tiettyjä kirjoitusoppaita ja viisaiden neuvoja. Romaanihenkilöille pitäisi miettiä tai jopa kirjoittaa taustatarinoita ja henkilöiden suhteista pitäisi rakentaa ties mitä installaatioita. Suunnittelun vaatimus on joissain tapauksissa tukahduttava, koska teoksen eri osasia voi olla vaikea irrottaa toisistaan ja analysoida erillisinä palasina. Tuntuu myös rasittavalta ajatukselta kirjoittaa kirja, joka on jo valmiiksi täydellisenä päässä. Myöskin olen sitä mieltä, että joistain romaaneista huomaa, että ne on kaavoitettu etukäteen liian pedantisti. Sellaisia kirjoja on tylsää lukea, koska ne eivät hengitä yhtään eikä lukijalle tule hetkeskikään sellaista tunnetta, että hän on matkalla tuntemattomaan.

Lopuksi linkki uskomattoman lumihiutalemetodin isän Randy Ingermansonin sivustolle. Tämä Randy kirjoittaa vissiin jotain uskonnollisia seikkailukirjoja, jotka myyvät Amerikassa kuin lämmin leipä. Randy vakuuttaa, että lumihiutale-metodilla syntyy kirjoja, joita ei voi laskea kädestään ja kassavirtakin on taattu. Lumihiutalemetodissa kirjailija kirjoittaa koko tuotantonsa käymättä ollenkaan tuntemattomilla vesillä. Metodi tuntuu tuntuu insinööritieteeltä eikä taiteelta, mutta eksaktius ja harmonia ovat ihastuttavia.

Ei kommentteja: