Hyvää naistenpäivää! Eilen ilmestyi antologiamme Pimppini on valloillaan, jossa käsittellään naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Mukana on 38 kirjoittajaa, tutkijoita, novellisteja ja runoilijoita. Tekijälista on tosi timanttinen! Mukana on kirjallisuutemme suuria nimiä ja nuoremman polven tähtiä. En rupea edes luettelemaan, koska sitten pitäisi luetella kaikki. Pimppikirjasta on syytä olla hyvillään, koska aihe on tärkeä ja monet tekstit aivan mahtavia. Mitenkään sietämättömän synkkää luettavaa teos ei ole. Monet jutut ovat vetäviä ja hauskojakin. (Minun novellini ei ole yhtään hauska, kerrankin niin.)Antologian julkaisupäivänä Iltalehti antoi ymmärtää, että kirjan päätoimittaja Katja Kettu valehtelee häneen kohdistuneesta sieppausyrityksestä. Iltalehden toimittaja oli lähetetty julkaisupressiin esittämään syytöksiään ja piinaamaan Katjaa erittäin rumasti. Katja ei vastannut mitään, ja ymmärrän sen hyvin. Iltalehden lööppijulkisuus lietsoo juuri sellaista riepottelua, jota jokainen seksuaalisen väkivallan uhri pelkää kaikkein eniten. Omia vaikeita kokemuksia ei kukaan halua sosiaalipornoistaa.
Iltalehti mokasi nyt tosi raskaasti. Olen itsekin toimittaja, ja ymmärrän hyvin, että lehdistö ei ole, eikä missään nimessä saakaan olla, julkkisten pr-toimisto. Vapaa tiedonvälitys on äärettömän tärkeää ja hyvä toimittaja on tarpeen tullen ärhäkkä. Mutta tällainen alhainen vihjailu ja kiusaaminen on pelkästään väärin ja törkeää. Se ei palvele ketään, ei lukijoitakaan. Vihjailut ovat tietysti menneet osaan Iltalehden lukijakunnasta aivan täydestä. Netissä on nyt sellaisia juttuja, joista harkitsen tekeväni rikosilmoituksia. Niissä loukataan ja yllytetään väkivaltaan.
Peräänkuulutan Iltalehden vastuuta. Siellä tiedettiin aivan tarkasti mitä tällaisesta seuraisi. Lehteä tekevät ammatti-ihmiset ja he ymmärtävät hyvin kirkkaasti mitä naiselle ja hänen maineelleen tapahtuu tällaisten roskajuttujen seurauksena. Kukaan järkevä ihminen ei epäile, että kirjailija keksisi jutun päällekarkauksesta mainoskikkana.
Tämä oli erittäin hyvä keissi kuvaamaan sitä, miksi niin monet seksuaalisen väkivallan uhrit haluavat salata tapahtuneen. Siksipä tietenkin, etteivät moukat ja raakalaiset ala ilkkua ja häväistä ja syytellä, kun on jo valmiiksi paha mieli. Kiitos Iltalehti ja hyvää naistenpäivää, ääliöt. Tästä aiheesta on kirjoittanut blogeissaan kaksi Pimppikirjan muutakin kirjoittajaa: Laura Gustafsson jaEssi Tammimaa.
Iltalehden juttujen kirjoittajat ovat Jani Parkkari ja Risto Kunnas. Suosittelen että kirjailijat ja kustantajat laittavat heidät nyt ihan kylmän rauhallisesti mustalle listalle. He ovat erittäin todennäköisesti saaneet ohjeet esimiehiltään, ja lopullinen vastuu on tietysti lehden johdolla. Ihan kaikkeen ei tarvitse suostua, ei edes sellaisten ihmisten, joiden ammattiin liittyy julkisuus.
Tutkija Sari Näre sanoi julkaisupressissä mielenkiintoisen asian rikosten uhrin syyllistämistä, jolla on Suomessa erittäin vahva perinne. Hän sanoi, että asenteen juuria voi löytää historiasta, esimerkiksi kansalaissodasta. Kaikissa väkivalta- ja valtatilanteissa hahmotetaan, että eripuraiset henkilöt ovat jollakin tavoin tasaveroisia riitelijöitä.
"Riitaan tarvitaan aina kaksi" on jokaiselle tuttu lausahdus, vaikka tarkemmin ajatellen se ei sovi joka paikkaan. Jos nainen raiskataan, hän on itsekin siihen mukamas jotenkin osasyyllinen. Häpeän ja uhrin syyllisyyden (ja jonkinlaisen piilotetun "vahvuuden") tunne on tuttu varmaan monille väkivallan uhreille sukupuolesta riippumatta. Moni on kuullut läheisiltäänkin kommentin "Mutta mitäs sä itse teit?" Raiskauksissa uhrin syyllisyys voi ilmetä mitä kummallisimmista asioista, mm. siitä että on ollut väärässä paikassa, ei ole uskaltanut taistella vastaan, on järkyttynyt niin että ei ole toiminut viranomaisten kanssa loogisesti jne.
Silloin kun isompi tekee pahaa pienemmälle, tilanne ei ole tasaveroista riitelyä. Ja ihmisestä kyllä huomaa aivan selvästi milloin hän on halukas seksiin ja milloin ei.
72 kommenttia:
Iltalehden jutusta tuli mieleen, miten pienillä paikkakunnilla usein raiskauksen uhri syyllistetään, ei tekijöitä. Naista syyllistetään siitä, että kertoo asiasta ja pilaa miesten maineen. Uudessa Oliviassa on hyvä juttu siitä, miten pikkukaupungissa asuva nainen kertoi parisuhdeväkivallasta ja sai muiden vihat niskoilleen. Käsittämätöntä. IL:n nettikirjoittelu on ihan ala-arvoista, pyysin monta kertaa poistamaan ketjun naisia halventavana. Kumma kun netissä saa sanoa yksittäisestä ihmisestä nimellä ihan mitä tahansa.
Hei Laura, juuri näin. Minäkin luin sen Olivian jutun, se oli tosi hyvä ja tietysti järkyttävä. Sellaisen ihmiset, jotka kertovat näistä asioista julkisuudessa, ovat hyvin rohkeita. Toivottavasti sellaista rohkeutta löytyy edelleen, vaikka sitä yritetään aina vain tukahduttaa.
Raiskauksen/seksuaalisen väkivallan yms uhreja syyllistetään kaikkialla, ei vain pikkupaikkakunnilla. :-( Usein tämän tekee vieläpä oikeusjärjestelmä! Tietysti pikkupaikkakunnilla tieto leviää tehokkaammin. Suuri osa ihmisistä valitettavasti uskoo ns. oikeudenmukainen maailma -teoriaan, eli että pahoja asioita voi tapahtua vain ihmisille, jotka ansaitsevat ne (ei siis koskaan heille itselleen).
Jos poliisilla ei ole tietoa kahdesta muusta samana iltana tapahtuneesta hyökkäyksestä, miten kirjailija Kettu voi niistä mielestään tietää? Mikä on hänen tietonsa lähde? Hyvittääkö tarkoitus keinot?
Parahin anonyymi, oletko poliisi? Jos et, niin mihin nämä tietosi perustuvat?
Kettu on julkisesti kritisoinut poliisia ja väittänyt, että poliisi on syyllistänyt häntä.
Poliisin on vaikea tutkia mitään rikoksia, jos niistä ei tehdä rikosilmoitusta. Kettu ei ole koskaan selittänyt, miksi hän ei ole jättänyt rikosilmoitusta. Onko poliisi kenties kieltäytynyt vastaanottamasta sitä vai mistä tässä on kyse? Tähän kettu ei ole vastannut mitään.
Mitä tulee tuohon sosiaalipornoon, niin Kettu on itse antanut tästä hyökkäyksestä aukeaman kokoisen haastattelun mm. Ilta-Sanomille ja Anna-lehdelle. Nyt pellit ovat jostain syystä menneet kiinni.
Aikaisempi kirjoittaja kyseli kahden vastaavan tapauksen perään. Poliisi on julkisuudessa kertonut, että mistään tällaisesta ei ole heidän tahollaan tietoa. Kysymys kuuluukin, mistä Kettu on saanut tiedot näistä hyökkäyksistä? Ilmeisesti omasta - ehkä hieman villistä - mielikuvituksestaan?
Kansalaisellahan ei ole mitään velvollisuutta vastata vaikka toimittaja kysyy. Ehkä ne muut lehdet ovat kohdelleet Kettua asiallisemmin ja siksi hän on antanut niille haastattelun? En tiedä. Pellit eivät ole myöskään menneet kiinni, kuten tästä Hesarin jutusta huomaamme:
http://www.hs.fi/kulttuuri/Katja+Kettu+sanoo+sieppausyrityksen+olevan+todellinen/a1305557207551
Valehteleminen ei ole rikos. Perättömän rikosilmoituksen teko sen sijaan on rikos. Siksi mitään rikosilmoitusta ei tulla tekemään.
Omituinen feministi, jos joutuu tällaisen rikoksen uhriksi, eikä muita suojellakseen tee ilmoitusta. Edelleen - mistä Kettu on saanut tietoonsa, että samana yönä on ollut kaksi vastaavaa tapausta, kuten hän on haastattelussa kertonut? Miksi vuodenaika vaihtuu eri haastatteluissa?
Minusta on aivan turhaa lähteä syyttämään toimittajia. On poliisin kanta, ettei päällekarkausta ole tapahtunut. Eli joko Kettu on keksinyt jutun tai joutunut varsin erkoisen poliisien salaliiton kohteeksi, jollaista en ole ainakaan Suomessa kuullut koskaan tapahtuneen. Mitä ihmeen motiiveja poliiseilla olisi oikeasti valehdella tässä asiassa?
Sivuhuomautuksena muistuttaisin, että haastateltavalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, paljonko lehti käyttää haastattelun pohjalta tehtyyn juttuun palstatilaa. Eli Kettu ei ole antanut aukeaman haastattelua, vaan antanut haastattelun, jonka pohjalta lehdet ovat tehneet aukeaman jutun.
Tässä on kyse laajeminkin ns. törkyjournalismista. Yleensä tunnutaan hyväsyttävän "niihin toisiin" kohdistuva törkyily mutta "meihin" kohdistuva törkyily ei ole hyväksyttävää.
Minusta tässä olisi syytä käyttää nollatoleranssia. Kaikki törkyjournalismi on tuomittavaa kohdistupa se sitten pääministeriin tai yritysjohtajiin tai naisiin tai miehiin.
Tästä olisi hyvä aloittaa.
Hesarin artikkelissa Kettu ei sano yhtään mitään uutta eikä toimittaja ole ilmeisesti älynnyt kysyä mitään tarkentavia jatkokysymyksiä. Kirjailija vain toistaa vanhan kantansa eli että hyökätty on. Tämä näkemys on ollut jo pitkään tiedossa. Sikäli ne pellit nyt vaan on aika kiinni mennyt.Peruuko syytön ihminen julkisia tv-esiintymisiä? Eikö Ketun kuuluisi raivostua näistä törkeistä väitteistä ja selittää asian oikea laita? Ei ole pakko puhua medialle, tämä selvä, mutta sitten pitää myös kestää se, että lehtien sivuilla ei näy omaa näkemystä asioista.
Voisko näitä älyttömiä spekulointeja nyt vähän edes hillitä? Kettu on saattanut kieltäytyä tv-esiintymisestä myös siksi, että tilanne on hänelle todennäköisesti tosi ahdistava. Ei kirjailija ole välttämättä sillä lailla kokenut ja kovapintainen mediaesiintyjä kuin vaikka huippupoliitikko, eikä tarvitsekaan olla.
Kuka hyvänsä meistä voi kuvitella, miltä tuntuisi mennä suoraan tv-lähetykseen tällaisen kohun jälkeen. Hakkaisiko sydän, hikoavaisivatko kämmenet?
Suomen rikoshistoria ei tunne tällaista autoon naisia sieppaavaa kolmikkoa. Jos sellainen kolmikko kuitenkin olisi olemassa, niin todennäköisyys, että sieppaus kohdistuu julkisuutta hakevaan kirjailijanaiseen on luokkaa 1 / 100 000. Ja todennäköisyys, että poliisille tehty ilmoitus "katoaa" selittämättömästi on ehkä 1 / 10.
Eli on miljoona kertaa todennäköisempää, että Kettu valehtelee, kuin että hän puhuu totta.
Kuinka hölmö oikein pitää olla, että uskoo juttuun?
En näe tässä mitään älytöntä spekulointia. Kettu on haastatteluissa kertonut poliisin suhtautuneen vähättelevästi hänen tapaukseensa sekä kahdesta vastaavasta tapauksesta samana yönä. Poliisin tiedoissa ei ole merkintää rikosilmoituksesta tai tällaisesta kahdesta muusta tapauksesta. Joko poliisi on tehnyt massiivisen virkavirheen tai Kettu on toistuvasti valehdellut. Tervetuloa kognitiiviseen dissonanssiin – tilanne todennäköisesti ratkeaa niin, että asia yritetään unohtaa, ja jos se ei unohdu ja vahvistuu, että Kettu on toistuvasti puhunut omiaan, häntä aletaan ymmärtää, tyyliin ”näin olisi voinut tapahtua, Ketun toiminnan arvostelu on naisvihapuhetta”. Minua kiinnostaa tässä nyt narauttaa joko poliisi virkavirheestä tai Kettu häikäilemättömästä palturinpuhumisesta omaa etuaan ajaessaan. Kumpikaan ei tunnu olevan näiden törkyjournalismia vastustavien ihmisten asialistalla.
Jos kyse ei olisi pimpeistä, seksuaaliväkivallasta ja vastaavista pyhistä ja tabuista asioista, yleisölle olisi päivänselvää, miksei Kettu voi vastata kysymykseen, onko hän ilmoittanut asiasta poliisille, kuten on aiemmin väittänyt – vai ei.
Tapaus ei todellakaan ole helppo. On järkyttävää, jos Helsingin poliisilaitos todella on jättänyt tutkimatta kolmea niin törkeää rikosta kuin tässä tapauksessa on kyse. Sisäministerin on silloin puututtava asiaan.
Jos taas Kettu on valehdellut tehneensä rikosilmoituksen ja silti haukkunut Helsingin poliisia välinpitämättömäksi, lähettää Kettu toisille uhreille väärän signaalin. Moni uhri voi ajatella, että mitä hyötyä minun on tehdä rikosilmoitusta,koska ei poliisi uskonut nimekästä kirjailijaakaan, vaan syytti tapahtuneesta uhria itseään ja tämän alkoholinkäyttöä. Ja siksi Ketulla on jonkinlainen moraalinen velvollisuus vielä kommentoida asiaa.
On pelottava ajatus, että poliisi kadottaa kolme samaan keissiin liittyvää rikosilmoitusta. Siihen en haluaisi uskoa.
Jos rikosilmoituksen tekee asianomistajana, tulevat ilmoituksen tekijän nimi ja tiedot syytetyn tietoon. Tämä tulee monelle rikosilmoituksen tekemistä harkitsevalle yllätyksenä ja moni jättää sen vuoksi ilmoituksen tekemättä. Muistan omasta kokemuksesta, kun vähän levottomalla alueella asuessani halusin tehdä ilmoituksen talomme ikkunoita muovikuula-aseella rikki ampuneesta hörhöstä, mutta sitten meni pupu pöksyyn. Kyseinen hörhö asui vastapäisessä talossa enkä halunnut joutua hänen silmitikukseen...
Myös raiskaus oli aiemmin asianomistajarikos, nykyään yleisen syyttäjän alainen. En tiedä miten on Ketun päällekarkauksen tapauksessa enkä tiedä sitäkään, mikä nimike tässä tapauksessa olisi oikea. Kunhan spekuloin.
Jos Katja Ketun väite sieppaus- tai raiskausyrityksestä pitää paikkaansa, niin miksi osassa lehtijutuissa hän on ilmoittanut tämän tapahtuneen elokuussa ja osassa marraskuussa?
Ja miksi aiemmin Katja Kettu nimenomaan sanoi lehtijutuissa, ettei halua salailla asiaa vaan puhua siitä avoimesti, mutta nyt kun ristiriitaisia yksityiskohtia on alettu selvittää, niin hän katoaakin kuin salama kirkkaalta taivaalta? Luulisi, ettei kuukauden selvittäminen olisi myöskään kovin henkilökohtaisesti arka seikka, vaikka sellaiseenkin ovat jotkut puolustelijat yrittäneet vedota.
Ei raiskaustapauksissa riitä ,että tekee rikosilmoituksen. Pitäis olla todistaja. JOKA OLISI ISTUNUT VIERESSÄ JA NÄHNYT KOKO JUTUN !!!! Jos raiskaajalla on joku kuka tahansa joka pystyy tukemaan raiskaajan valehtelua. Ei syyttäjä asiasta kiinnostu, jos ei tiedä varmasti voittavansa juttua. SUOMEN laki on oikeudenmukaisuuden suurin irvikuva ja niin kaukana todellisuudesta ja ihmisten oikeuksien puolustamisesta kuin olla voi !!!!! Sanotaan ,että syytetyn ei ole pakko puhua totta ja uhrin pitää kertoa totuus, mutta sitä ei usko kukaan . MAHTAVA lähtökohta..
HAHAHA ihan kuin poliisi ei olisi massiivisella otteella liikkeellä, jos yhdessä yössä on kolme ihmiskaappausyritystä samalta porukalta. Kumpi on todennäköisempää, Kettu kusetti joko "asian" tai oman etunsa takia, vai poliisin laaja salaliitto?
Taas näiltä lahkolaisilta unohtuu se oleellinen - Kettu on jäänyt jo kiinni valehtelusta.
Onko poliisin toiminnasta tehty jo tutkintapyyntö? Kansalaisen oikeusturvan kannalta on todellinen ongelma jos ilmoitukset tuosta vaan katoavat. Kuvittelisi että lehdet olisivat kiinnostuneempia nimenomaan poliisin epämääräisen toiminnan tutkimisesta, nyt näyttää siltä että media vain suojelee väärinkäytöksiin syyllistyneitä.
"Kettu kertoo kuinka hän urhoollisesti taisteli vastaan. Miehistä yksi pummaili tupakkaa, sitten paikalle tuli se auto ja kolme miestä yritti saada hänet "autoon". Urhoollisesti taisteltuaan, potkittuaan ja huudettuaan, hän sai miehet luopumaan.
Tehdäänpäs testi. Voimakas, harjoitellut nainen kadulle, paikalle kolme tai neljä miestä, jotka ovat motivoituneita saamaan naisen väkisin autoon. Montakohan sekuntia tuossa oikesti menisi?
Mikäli väite pitää paikkansa, tulee Ketun ihan velvollisuudesta, nimittää itsensä edustajaksi kaikissa suomalaisissa kamppailulajeissa. Voitto tulee judossa, painissa, nyrkkeilyssä ja kaikissa mitä näitä nyt onkaan.
Meillä on nyt naispuolinen Elmo..."
Miksi Katja Kettu ei ole ottanut yhteyttä poliisiin asian selvittämiseksi, vaikka poliisi on sitä toivonut, Ketun haukuttua poliisin toimia?
Ylikomisario Juha Hakola Helsingin poliisista toivoo, että kirjailija Katja Kettu olisi poliisiin mahdollisimman nopeasti yhteydessä.
...
Ylikomisario Juha Hakolan mukaan Ketun yhteydenottoa odotellaan kuitenkin edelleen.
...
Onhan se ikävää, että tällainen kuvio on lähtenyt liikkeelle. Poliisi on edelleenkin erittäin halukas selvittämään tapahtumat. Meitä kiinnostaa esimerkiksi tapahtuman tarkka aika ja paikka. Vasta sen jälkeen voimme selvittää sitä, onko virhe tapahtunut poliisin puolelta. Pidän poliisin virhettä hyvin epätodennäköisenä, kuuluu Hakolan vastaus.
...
Ei vaikuta kovin taitavilta nuo sieppaajat, jos Ketun lisäksi nämä ovat yrittäneet kaapata kaksi Ketun tuttavaakin toisilla kerroilla, mutta eivät ole niissäkään onnistuneet. Voisiko Kettu kertoa, että keitä nämä tuttavat ovat ja mennä heidän kanssa poliisin puheille?
Tässä vähän esimerkkiä siitä, että perättömät raiskausväitteet eivät Suomessakaan ole mikään tuntematon ilmiö:
Raiskausilmoituksista yli viidennes perättömiä
Tv-poliisi Marianne: Erikoinen -"raiskausilmiö " leviää!
Ei suomalaiseen miespoliisiin voi luottaa, siksi väkivalta jää piiloon ja ilmoittamatta. On paljon tehokkaampaa tuoda ongelma esiin fiktion ja median kautta, se herättää todellista yhteiskunnallista keskustelua ja tarjoaa tavan vaikuttaa rakenteisiin sisältäpäin. Kukaan ei olisi nytkään huomannut poliisin väärinkäytöksiä ja suoranaista oikeusmurhaa ellei asiaa olisi nimenomaan tuotu julki. Tekemällä ilmoitus alistutaan vain virkakoneiston johdateltavaksi ja hiljaisesti hyväksytään yhteiskunnan harjoittama väkivalta.
Suomalaisten miesten asenne tämän tapauksen tiimoilta aiheuttaa syvää surua ja ahdistusta. Kirjoitellaan netissä että "ei voi pitää paikkaansa, ei kukaan haluaisi raiskata noin rumaa naista". Miltähän miehistä tuntuisi, jos heidän lähipiirinsä naisista kirjoitettaisiin nimellä netissä tuollaista? Iltalehti kirjoittaa, että Kettua epäillään sepityksestä, nettikeskusteluissa se onkin saman tien totta ja alkaa noitavaino.
Myös Sofi Oksasesta on kirjoitettu netissä tavalla, joka on sanallista seksuaalista häirintää. Onneksi Ketulla ei ole lapsia, esimerkiksi tyttäriä, jotka saisivat netistä lukea törkyä omasta äidistään.
Samalla kirjoituksista paistaa läpi kateus. "Kuka se kuvittelee olevansa?" "Mikä suosikkikirjailija muka?" "Kertoo seksuaalisesta väkivallasta ja saa heti kirjallisuuspalkinnon, millä ansioilla?"
Olen tavallinen suomalainen nainen ja äiti. Minulle aiheuttaa valtavaa ahdistusta ja surua lukea näitä mielipiteitä. Onko suomalaisten miesten käsitys ihmisarvosta todella noin olematon?
PS: Kätilö on valtavan hieno romaani.
Laura: todella törkeää kirjoittelua on kyllä näkynyt tästä joo. Minä en kiinnitä tässä asiassa ollenkaan huomiota sukupuoleen tai aihepiiriin. Se on tasapuolisuutta. Tuossa muuten Oksanen kommentoi tapausta oudoksi ja kehotti Kettua tulemaan esiin. Ei tule, ja varmaan suurin osa tietääkin jo miksi.
Kaksi vaihtoehtoa: poliisin salaliitto tai Ketun valehtelu. Katsotaan.
Joko Katja Kettu on ollut yhteydessä poliisiin ja selvitellyt juttua? Ketun kannattaisi nyt julkaista oma kopionsa rikosilmoituksesta, myös kahden muun uhrin kannattaisi nyt tulla esiin. Vain näin saamme tämän raiskaajajengin kiinni.
Katja Kettu on varmasti niin fiksu ja vastuunsa tunteva nainen, ettei lähtisi valehtelemaan näin vakavasta asiasta, joka olisi todella potku vasten kasvoja kaikkia rikoksen uhreja kohtaan. Valehtelemalla monilta raiskausten uhreilta vietäisiin uskottavuutta, ja sitähän fiksut naiset eivät halua.
Poliisille on nyt tehtävä selväksi että tämä linja Ei Käy.
On todella valitettavaa että heti kun presidentti vaihtuu humanististä teknokraatiksi, otteet kovenevat ja heikompi jää kokonaan turvaa vaille.
Kettua voi syyttää ristiriitaisista tiedoista, tämä ei kuitenkaan tee hänestä valehtelijaa. Media ja ihmiset voisivat tarkistaa asenteensa ja suhtautua hienotunteisesti traumaattisen tapahtuman kokijaan.
En tiedä mitä on tapahtunut - kuten ei kukaan teistäkään - mutta on ihmeellistä, että vaihtoehdoiksi nähdään vain Ketun valehtelu tai poliisin salaliitto.
Viime aikoina on ollut paljon puhetta poliisin säästöistä ja siitä, että paikalletulo ilmoituksen jälkeen kestää, eikä kaikkia rikoksia edes aleta selvittää.
Voin ihan hyvin kuvitella tilanteen, että päihtynyt kansalainen soittaa aamuyöllä poliisille, kertoo joutuneensa hyökkäysyrityksen kohteeksi ja tekijöiden paenneen. Poliisi kehottaa tekemään rikosilmoituksen mutta ei ehdi paikalle kuin tunnin kuluttua, hengen vaaraa ei ole. Helsingissä tämä on muuten ihan tavallista.
Uhrista tuntuu, ettei tapaus kiinnosta poliisia ja myöhemmin kynnys mennä tekemään ilmoitus on liian iso.
Mitä epäselvää tässä on? Kettu on kertonut poliisin suhtautuneen välinpitämättömästi hänen asiaansa. Poliisin tietojen mukaan Kettu ei ole poliisiin ollut yhteydessä. Kettu kertoo myös kahdesta muusta samanaikaisesta sieppausyrityksestä - taaskaan poliisilla tai medialla ei ole mitään tietoa tästä. Mitä muita vaihtoehtoja tässä on kuin poliisin salaliitto tai Ketun valehtelu?
Voitte vaikka lukaista sen Ketun Fifiin pieraiseman kolumnnin netissä - vai sattuuko todellisuus näin paljon? Voisiko joku puolustajista kertoa, miten suhtautuisi Kettuun, jos kävisi ilmi hänen puhuneen omiaan koko ajan.
"On todella valitettavaa että heti kun presidentti vaihtuu humanististä teknokraatiksi, otteet kovenevat ja heikompi jää kokonaan turvaa vaille."
Harmittaahan se, kun feministien valehtelut eivät mene sellaisenaan enään läpi.
Ketun jutun ristiriitaisuudet ovat niin moninaiset, että uhrista puhumisen voisi jo lopettaa.
Fiktiivistä tarinaa on niin paljon kivempi kertoa tositarinana. Siinä kuulija kuuntelee silmät selällään ja myötätuntoa tulee.
Valehtelijalla pitää kuitenkin olla norsun muisti. Katjan kertomuksessa välillä teko on tapahtunut talvella ja välillä kesällä. Näin ei voi muisti pettää, jos oikeasti on uhri ja tapahtuma totta.
Ei kai paatuneinkaan feministivalehtelija enää voi pysyä Katjan kelkassa ja uskoa näitä satuja?
Vaikuttaa siltä, että meillä on nykyisin sellainen feministien sukupolvi, jolle valehtelu ja asioiden vääristely on täysin hyväksyttävä ja normi-tapa tehdä politiikkaa.
Sitä minä ihmettelen eniten, että miten joku nainen viitsii kirjoittaa väkivaltafantasiaa, jossa itse on väkivallan kohteena. Ja vielä enemmän ihmettelen miksi joku haluaisi ostaa kirjan, jossa tuollaisia tarinoita on.
Miesten väkivaltatarinat ovat yleensä jonkin tyyppisiä sankaritarinoita, jossa on selkeä tavoite jonkin hyvän puolesta. Tällaista feministien mässäilyä en ymmärrä, perverssiä touhua.
Suomen akatemian yhteyteen on perustettu Pervoakatemia. Nykyisin kaikki perverssi tuntuu olevan muotia. Jos on tarpeeksi nuori, kokematon ja hölmö, niin helpostihan tuollaiseen menee mukaan. Viherfeministien touhuja myös tuo pervoakatemia.
Mielenkiintoista, että kukaan esim. kirjan tekemiseen osallistuneista ei ole ilmoittanut vetävänsä tukensa pois, mikäli valehtelu näytettäisiin toteen. Kenestä se kertoo ja mitä?
Feministien valehtelun kulttuuri alkoi Tarja Halosen johdolla. Vuonna 1990 Tarja oli siskoineen masinoimassa rahoitusta Usko-, Toivo-, Hakkaus-kyselytutukimukseen. Siinä maailma jaettiin jo tutkimuksen lähtökohtana pahoihin miehiin ja uhrinaisiin.
Suljettiin silmät perheväkivallan miesuhreilta. Kaikista surullisin oli lapsen asema. Suljettiin silmät lapsen hädältä feminismin ideologia oli niin arvokas. Meni 10 vuotta kun tätä sukupuolirasistista tutkimusta uudennettiin ja toisinnettiin, media painoi kaiken sonnan sellaisenaan sivuilleen.
Katka Kettu on vain opetustyttö ja yksi rivisotilas. Katja on nyt kaatunut, tai ainakin kompastunut. Sota ei yhtä tyttöä kaipaa.
Kirjan kirjastoluokka 84.2. Suomenkielinen kaunokirjallisuus. Eikö ole luokkaa "Suomenkielinen rumuuskirjallisuus"? tai luokkaa "Miesviha ja väkivaltafantasiat"?
Tietääkö kukaan mikä on painosmäärä ja onko kirja jo alenusmyyntikorissa?
Suomalainen feministi vaikenee kahdella kielellä.
Feministit ovat valtakunnallisesti omaksuneet jo vuosia sitten toimintapolitiikan, jonka mukaan asian mennessä vaikeaksi heittäydytään tuppisuiksi.
Se että asialliset kysymykset jätetään vastaamatta on yksi vääristyneen vallankäytön muoto, joka feministit ovat omaksuneet.
Asiaan liittymätön kommentti - Uusimman Meidän perhe lehden kolumnisi oli virkistävän "totuus-henkinen". Järjestelmällisyyden uudelleen päivitystä huomaan usein itse pohtivani :)
Kiitos hienosta postauksesta Miina. Ja onnittelut antologianne johdosta.
Olette rohkeita:)
Ps.Pidin kovasti romaanistasi Liha tottelee kuria
"Iltalehden juttujen kirjoittajat ovat Jani Parkkari ja Risto Kunnas. Suosittelen että kirjailijat ja kustantajat laittavat heidät nyt ihan kylmän rauhallisesti mustalle listalle."
Keskustelusta siis kieltäydytään ja poliittiset vastustajat pyritään tuhoamaan. Suvaitsevaisuus on synonyymi fasismille.
Ei voi mitään, viimeinen kommentti naurattaa pirusti. Ironiaa? Tätä tasoahan nettikeskustelu nykyään on. Viime päivinä silmiin sattunutta: "On sairasta että ihmiset noudattavat viranomaisten terveyssuosituksia. Tulee väkisinkin mieleen Hitler ja natsi-Saksa."
Miinalle onnea antologiaosallisuudesta ja rohkeasta blogikirjoituksesta. On hilpeää huomata näin antologianne julkaisun lähettyvillä miten paljon pelkoa pillu herättää joissakin miehissä, "uuden alaluokan" edustajissa.
No mikähän kommentissa niin naurattaa, jos saan kysyä?
Vai, että uuden alaluokan miehet? Mitähän nuo mahtavat olla? Ainakaan minua ei voi kyllä alaluokan mieheksi laskea ainakaan millään perinteisellä mittarilla laskettuna. Tekeekö ihmisestä alaluokkaisen se, että kyseenalaistaa feminismin valheita?
Olisiko sinulla mitään mahdollisuutta ryhtyä asiapohjaisen argumentaatioon, vai haluatko pysyä henkilökohtaisen tason loanheitossa?
Jotta Ketun käytös tulisi ymmärretyksi tulee palata historiassa vuoteen 1990. Tällöin Tarja Halonen feministikavereineen oli masinoimassa rahoitusta Usko-, Toivo-, Hakkaus-kyselytutkimukseen (UTH). Tuossa naisuhritutkimuksessa kysymyksiä esitettiin vain naisille ja lähes kaikki miehen epämiellyttävä käytös raportoitiin väkivaltana. Miehiltä ei mitään kysytty, eikä edes naisilta kysytty heidän omasta väkivaltaisuudestaan.
Maailma siis jaettiin tutkimuksessa jo lähtökohtaisesti pahoihin miehiin ja uhri-naisiin. Toiminta laajeni ja vähitellen merkittävin osin sosiaalipuolen opiskelijat halusivat tehdä perheväkivaltatutkimusta ja opinnäytteitä perheväkivallasta ja nimenomaan feministisestä diskurssista käsin.
Tutkimus vastasi eettisesti ja laadultaan natsien rotututkimuksia. Lähtökohtana oli osoittaa syntyperäisen ominaisuuden perusteella valittu kansanosa huonoksi ja toisaalta asettaa toinen kansanosa tämän huonomman kansanosan uhrin asemaan.
Miten asiaan reagoi media, poliittinen eliitti ja tutkimusyhteisö?
Tutkimusyhteisö meni aivan yhtä halpaan kuin mitä tutkimusyhteisö meni Saksassa natsien ollessa vallassa. Pienintäkään kriittistä ääntä ei kuulunut. Ei pihaustakaan. Poliittinen eliitti meni niin ikään innolla mukaan tähän touhuun. Media toisti ilman pienintäkään kritiikin ääntä lähes 15 vuotta kaiken sen sonnan mitä tutkimusten yhteenvedoista oli luettavissa.
Miten tästä suosta ollaan sitten pikku hiljaa pääsemässä ylös? Muutama äänekäs kansalainen lähti kyseenalaistamaan tätä touhua. Lähetettiin sähköposteja, joiden vastaanottajina oli koko maan poliittinen eliitti, toimittajat, tutkijat ja virkamiehet. Viestejä lähetettiin tuhansia. Kansainvälisiä tutkimuksia hankittiin tuhatmäärin, oma tietokanta muodostettiin, johon koottiin yli 5000 artikkelia ja tutkimusta aiheesta. Kaikki tehtiin muutaman henkilön toimesta ilman että asiassa olisi saatu tai pyydetty euroakaan korvausta.
Paine kasvoi ja mm. RAY myönsi rahoitusta naisen väkivallan tutkimiseen. Tätä rahoitusta nousi vastustamaan kaikki keskeiset eduskunnan naisjärjestöt yhteisellä julkilausumallaan. Olisi kuulemma pitänyt nämäkin resurssit suunnata kohti väkivallan perusongelman eli miesten naisiin kohdistaman väkivallan tutkimiseen.
No nykyisin on tutkimusta saatu myös kotimaassa sen verran, että todellisuus alkaa hahmottua, eikä tässä kansan kahtiajaossa onneksi edetty pidemmälle. Olen käyttänyt tässä tekstissä muutamaan kertaan natsivertausta. On syytä korostaa, että natsi ei ole mikään kortti, vaan hyvin tuhoisa ideologinen suuntaus. Keskitysleirit perustettiin vasta 1940-luvulla. Se mitä aiemmin tapahtui esimerkiksi tutkimuksessa ja kansan kiihottamisessa oli hyvin saman tyyppistä mitä tässä feministien touhussa on ollut kyseessä, joten vertaus on tältä osin hyvin osuva.
Lisätään nyt vielä se, että jos tämän palstan moderointi on jonkin feministin käsissä ja joku toinen aatesisar lähtee asiapohjaiseen argumentaatioon, niin lopputuloksenkin voin kertoa tässä jo etukäteen. Kun sisko jää alakynteen, niin feministitoveri sensuroi koko keskustelun. Aina te noudatatte samaa kaavaa, sinällään tietysti kiva, että touhunne ovat niin hyvin ennakoitavissa. :)
Parahin anonyymi.Ei tässä näytä mitään moderointia olevan, niinkuin itsekin huomasit.Kommenttisi, hyökkäävätkin, tulevat heti näkyviin.Ilman minkäänlaista kontrollia. Useissa blogeissa kommentit tarkistetaan. Olettamuksesi sensuurista tuntuvatkin oudoilta ja hieman harhaisilta. Näethän täälläkin pelottavan, keskustelun tukahduttavan ja miehiä uhkaavan feministien sisarverkoston.
On naurettavaa rinnastaa feminismi ja fasismi. "Miehet ovat uusi alaluokka" on suoraan Laasasen seuraajien kirjoituksista. Miehiä syrjitään kaikkialla. Feministit johtavat Suomea, peukaloivat tutkimuksia, jakavat toisilleen apurahoja, käännyttävät tyttöjä lesboiksi ja niin edelleen. Ja tällekö ei saisi nauraa? Jos Suomessa todella on joka alalla akkavalta niin kumma kun ei se näy missään.
Ja itsekin nimetön heittelet lokaa nimettömänä.
Jokaiseen saittiin kuuluu totta kai henkilö tai henkilöt, jotka ovat oikeutettuja tekstejä moderoimaan. Tämä nyt on tietysti itsestäänselvyys, mutta jollekin saattaa itsestäänselvyyden toteaminen näyttäytyä vainoharhaisuutena.
Se nyt vain on käytännön konkreettisella tasolla koettu lukuisia kertoja, että feministin jäädessä argumentaatiossa alakynteen sisko tulee ja pelastaa pyyhkäisemällä koko keskustelun bittiavaruuteen.
” Feministit johtavat Suomea, peukaloivat tutkimuksia, jakavat toisilleen apurahoja, käännyttävät tyttöjä lesboiksi ja niin edelleen.”
Feminatsit johtavat mm. sosiaalipolitiikkaa ja tasa-arvokoneistoa. Tämähän on myös täysin itsestään selvää. Tasa-arvo-orgaaneja valtiolla on kolme ja kaikissa 100 % naisitus ja kaikki tunnustavat feminismin aatetta. Ei kai tässäkään mitään kiistelemistä ole?
Eivät feminatsit mitään tutkimuksia ”peukaloi”, vaan aivan suoraan järjestävät avoimesti valtion rahoitusta ja itse sitten tekevät ”tutkimusta”, joka ei eettisesti ole tippaakaan korkeatasoisempaa kuin natsien teettämät yliopisto”tutkimukset”, joissa jo lähtökohtana oli tarkoitus vääristää todellisen maailman tapahtumat ja osoittaa syntyperäisen ominaisuuden perusteella valitun ihmisryhmän huonous ja oman ryhmän uhrius sekä peittää omat vastaavat huonot puolet.
Tuo tyttöjen käännyttäminen lesboiksi on myös ollut feministipiireissä ja kirjallisuudessa täysin avointa toimintaa. Ei todellakaan mitään salaliittoa.
Edelleen kysyn: Mitä nauramista tässä kaikessa on?
Totta kai nauran. Olen telaketjufeministi ja housuissani on pillu, olen siis Suomen, eikun maailman voimakkain olento. Minulla on enemmän valtaa kuin antikristuksella ja Mussolinilla yhteensä. Etkö sinäkin nauraisi, jos hallitsisit koko Suomea ja varsinkin viattomia, alistettuja miesparkoja? Ihana tunne.
Älä ymmärrä tahallisesti väärin. Jos olet rivifeministi, niin ei sinulla ole tarkoituskaan olla yhtään sen enempää valtaa kuin Hitlerin rivisotilaalla. Eli siis ei yhtään mitään valtaa, pelkkä nappula, joka on tarkoitettu uhrattavaksi aatteen puolesta.
Kiehtovaa. Millä keinolla "rivisotilas" uhrataan? Onko tulossa feministinen maailmansota, sisällissota vai jonkinlainen terroristi-isku, jossa feministiarmeijan rivisotilaat saavat räjähtää muiden mukana?
Entä kuka on feministien oma Hitler? Unionin pj? Halonen?
Feministeille valehtelu ja asioiden vääristely on valittu linja ja kuuluu yhtä kiinteästi feminismiin kuin viirut tiikerille. Tästä osoituksena mm. vuosikymmeniä tehtailtu "tutkimus", jonka lähtökohta on jo ollut todellisen maailma vääristäminen, naisten uhriuttaminen jopa tilanteissa, joissa nainen on itse väkivallantekijä.
Esimerkiksi jos tilanne on se, että nainen keittiöveitsi kädessä hyökkää miehensä kimppuun. Mies henkensä pitimiksi vääntää veitsen pois vaimonsa kädestä ja pakenee paikalta tilastoidaan "tutkimuksessa" seuraavasti:
Vaimolta kysytään, onko miehesi koskaan tarttunut sinuun kiinni. Vaimo vastaa totuudenmukaisesti, että juu. Vaimolta ei kysytä mitään hänen omasta väkivaltaisuudestaan. Tilanteen mies tilastoidaan väkivaltaiseksi mieheksi ja vaimo uhriksi.
Ai millä keinoin rivisotilas uhrataan? Kysy asiaa Katja Ketulta. Feminismin näkökulmasta Ketun virhe oli jäädä kiinni valehtelusta. Itse valehtelu ei tietenkään mikään virhe ollut.
Feministien maailmansota on jo menossa. Tämä sota on vain siitä ikävä, että siinä tuleen laitetaan lapset eikä aikuisia vapaaehtoisia miehiä.
Yleensä ihmisellä on taustalla jotain henkilökohtaista kun lähtee tällaisiin hankkeisiin. Niin minullakin. Olin aikanaan Espoon käräjäoikeudessa todistajana eräässä huoltajuuskiistassa. Vastakkain oli vastuuntuntoinen isä ja psykoottisesti depressiiviseksi diagnosoitu äiti. Silloin uskoin vielä oikeusvaltioon. Oma todistukseni vedettiin kokonaisuudessaan yli, perusteena yksi lakoninen lause ”N.N. ei ollut uskottava”. Myöhemmin toinen pojista huostaanotettuna äiditään sytytti mm. lastenkodin tuleen.
Breivikillä oli lapsuudessa taustallaan myös huoltajuuskiista, hänen asemansa ja kasvuympäristönsä tosin on ollut huomattavasti turvaavampi, kuin em. lapsilla. On perin ikävää, että feminismin ideologian nimissä on yhteiskunta istutettu täyteen näitä pikkubreivikkejä, lähtökohtaisesti täysin normaaleja lapsia.
No miksi yhteiskunnan koneisto toimii tällä tavoin? No siksi, että se on valheellisella tutkimuksella ja politiikalla saatu uskomaan, että pahuus ja väkivalta asuu miehissä.
”Entä kuka on feministien oma Hitler?” Ei onneksi vielä kukaan. Meidän ”tasa-arvo”-presidentistä ei onneksi ollut siihen.
Ai se jäi vielä kysymättä, että mikä tässä kaikessa on kiehtovaa? Itse pidän asiaa surullisena ja jopa vastenmielisenä.
Pystyykö netin lomakkeiden kautta muka edes tekemään ilmoitusta raiskausyrityksestä? Poliisin sivuilla lukee:
"Sähköinen rikosilmoitus on tarkoitettu tehtäväksi vain sellaisista vähäisistä rikoksista, joita varten on käytettävissä rikosilmoituslomake."
2008 syksyllä poliisin sivuilla luki:
"Sähköisen rikosilmoituksen voi tehdä
anastetusta omaisuudesta
anastetusta polkupyörästä
anastetusta matkapuhelimesta
vahingonteosta (asianomistajana yksityinen henkilö)
vahingonteosta (asianomistajana yritys tai yhteisö)
anastetusta tai kadonneesta ampuma-aseesta
anastetusta tai kadonneesta poliisiviranomaisen myöntämästä asiakirjasta"
Ei ole koskaan ollut mahdollista tehdä netissä rikosilmoitusta raiskauksesta, tai sen yrityksestä. Ei myöskään kidnappausyrityksestä.
Ja Katja Kettuhan tiettävästi jossain lehtijutuissa väitti, että poliisi olisi kohdellut häntä epäasiallisesti kyselemällä lähinnä hänen alkoholinkäytöstään. Jos hän on tehnyt rikosilmoituksen netin kautta, joka on mystisesti kadonnut, niin miten poliisi on osannut kuitenkin tehdä hänelle epäasiallisia kysymyksiä? Vai onko nettilomake esittänyt hänelle nämä epäasialliset kysymykset?
KK:n tarkoitus on ilmeisesti vain tukkia poliisin turvat. Ei saa laulaa KK:n valehtelusta! Siihen tuo roballa käynti sopii todella hyvin - tutkittavana olevasta jutusta ei voi antaa lausuntoja medialle. Mahdollinen rikosnimike on ilmeisesti myös vanhentunut. Tutkintaa ei siis ilmeisesti aloiteta, poliisi joutuu vaikenemaan. Hyvin on asianajaja briiffannut. Ainoa, mikä voi rommata korttitalon on, että KK erehtyy lätisemään ihan omiaan kuulusteluissa ja jää siitä kiinni.
Että jotkut kehtaavat. KK teki ajamalleen asialleen enemmän hallaa kuin mitä on "saanut aikaan" koko uransa aikana. Hieno olo varmaan iltaisin.
Siis, naista yritettiin keskellä katua siepata autoon? Eikö sellaisessa tilanteessa yritetään mahdollisimman pian saada poliisilta apua eikä vasta parin päivän päästä kotisohvalla läppäri sylissään netin kautta tekee sen rikosilmoituksen ja sitten koko asian voi sitten ihmetellä vasta muutamien vuosien päästä?
T. Mies43
Minua kummastuttaa poliisin toiminta tässä tilanteessa. Tiedoissani taitaa olla aikamoisia aukkoja, mutten ole aiemmin ymmärtänyt, että jos teen rikosilmoituksen tai jätän tekemättä, poliisi voi informeerata asiasta Iltasanomia, joka tekee siitä vaikka kansijutun, jos vain olettavat että olen tarpeeksi myyvä hahmo (en ole).
Useissa yhteyksissä on paheksuttu sitä, että tämän jutun yhteydessä poliisia on arvosteltu. Onko tämä joku rikos? Eikö oikeusvaltiossa muka saa esittää omia näkemyksiään joka (hui kamalaa) poliisista?
Siis tiedän kyllä, että asia on saanut ratkaisunsa, ja poliisi kunnianpalautuksen. Poliisi ei olekaan paha.
Tämän viikon tiistaina vaimo ihmetteli, kun joku on talon nurkalla ison videokameran kanssa. Uteliaani ihmisenä meni postia noutamaan ja havaitsi, että sielähän on naapuritalon edessä poliisiauto ja poliisi TV kuvaa.
Hetkeä myöhemmin pihaan ajoi ambulanssi. Tovin kuluttua talon isäntää sitten vietiin ambulanssiin.
Onko tämä sitä sukupuolittunutta väkivaltaa?
Lily: joo pohjatiedot vähän heikot, google on hyvä alku, suosittelen. Rikosilmoituksen tekijä on julkinen tieto - oikeusvaltion periaatteisiin sopisi todella huonosti nimetön rikosilmoitus.
Eivät poliisit sitä olematonta rikosilmoitusta oma-aloitteisesti alkaneet huudella, vaan IL:n toimittaja kysyi poliiseilta, onko tehty vai ei.
Edelleen, Katja ja hänen faninsa voisivat mennä itseensä. Maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia. Jos jollain on ylipaisunut ego ja omasta mielestään tärkeällä asialla, voisi pysyä ihan poissa julkisuudesta, eikä revitellä fantasioillaan viihdelehdistössä.
Ei voi muuta sanoa "antologisteista" ja sen "toimittajista" kuin että huh huh.
Hei,
Kahteen asiaan haluaisin tuoda miesnäkökulman.
Ensinäkin, aina ei ole täysin selvää haluaako nainen seksiä vai ei. Jokapäivä Suomessa tapahtuu tilanteita, joissa parisuhteissa toinen osapuoli lähestyy toista tietämättä vielä silloin onko tämä halukas seksiin vai ei, mutta lähestyy koska itse haluaa.
Jo sen vuoksi sellainen olettama että "kyllä sen näkee onko toinen halukas seksiin" ei voi oikein olla raiskauksen tunnusmerkki, koska siten jo seksin yrittäminen puolison kanssa voisi olla raiskauksen yritys.
Toiseksi, sängyssä voi tulla tilanteita, jolloin toinen haluaisi hyväilyä, mutta ei varsinaista yhdyntää. Varsinkin vakiintuneissa parisuhteissa. Jos nainen ei kerro miehelle, ettei halua yhdyntää, ei mies sitä välttämättä tuossa tilanteessa osaa arvata vaan voi luulla toisin.
Kolmanneksi; väkivalta pienempää kohtaan on väärin, mutta väkivalta samankokoista tai suurempaa kohtaan on myös väärin. Ei väkivallan käyttö ole koskaan tasa-arvoista riiitelyä. Myös miehellä pitää olla oikeus väkivallattomaan elämään sekä naisen että muiden miesten puolelta. Blogin kirjoittaja itse ylläpitää tässä sellaista ajattelutapaa, jonka johdosta suurin väkivallan uhriryhmä Suomessa ovat suomalaiset miehet, koska ei ole väärin että "mies lyö" - ja on vähemmän väärin, jos "nainen lyö" miestä.
Mies ei ole silloin tasa-arvoinen naisen koskemattomuuden kanssa.
Muuten toinen viesti vielä,
On varmaankin totta, että naisia on joissain tapauksissa Suomessa turhaan syyllistetty oikeudessa, kun puhutaan seksuaalirikoksista. Pyytäisin tässä kuitenkin huomioimaan, että miehen oikeusturvan ja perusoikeuksien kannalta on oikeudessa oleellista miettiä, onko nainen käyttäytynyt niin että voitaisiin tosielämän tuntemukseen perustuen katsoa, että miehellä oli syy uskoa että nainen on suostuvainen seksiin.
Miehistä todellakin tuntuu usein, että feminismi on heiltä pois enkä yhtään ihmettelle sitä, sillä jos feministien kirjoituksia lukee sanatarkasti, siellä ei juuri koskaan mietitä asioita myös mies näkökulmasta ja rehellisesti, neutraalisti oteta esiin myös etujen ristiriitoja. Niitä on, seksuaalirikosten oikeuskäsittelyn yksityiskohdat ovat yksi esimerkki. Ja täällä femnisitien ehdotuksia sanatarkasti noudatten mies asema olisi suhteellisen sama kuin noitavainoissa joidenkin asema. Feminismi on ennenkaikkea naisten aseman parantamista ja aito miesliike voi olla yhtä uskottavasti feministinen kuin aito naisliike voi olla maskulistinen.
"Ja ihmisestä kyllä huomaa aivan selvästi milloin hän on halukas seksiin ja milloin ei. "
Onkohan kirjailija miettinyt loppuun asti, ja myös miehen kannalta katsottuna, tätä kommenttiaan.
Kuinkahan monta yhdyntää Suomessa tapahtuu päivittäin, lasketaan ilmeisesti sadoissa tuhansissa...
Seksiksi luokiteltavia tekoja tapahtuu vielä enemmän.
Meitä on monenlaista tunteidemme ja halujemme kertojaa sekä toisen viestien tulkitsijaa. Jotkut ovat hyvin ujoja, arkoja, toiset impulsiivisia. Jonkun puoliso on aina voinut aika passiivinen osapuoli, toisen puoliso on aina toivonut suoraa toimintaa, joku jopa rajumpia otteita. Toisinaan jotkut meistä eivät edes itse tiedä, haluaako seksiä vai ei, mutta antaa toisen peuhata.
Kirjailija kitetyttää feministisen asenteen miesten oikeudellisen asemaan seksuaalisessa tilanteessa yhdellä lauseella "ei ihminen voi tästä erehtyä" - puhumatta yhtään siitä tilanteiden kirjosta, ihmisten erilaisuudesta halujensa näyttäjänä tai tulkitsijana ja kieltämällä täysin sellaisen mahdollisuuden, että tulkinnanvaraisen ele/kehonkielen voi ymmärtää väärinkin.
Veikkaisin että joka päivä Suomessa nainen jossain sanoo miehelleen että "ei tänään", "lopeta" kun mies alkaa helliä naista. Jo tämä toteutuessaan asettaa kirjailijan viimeisen lauseen paikkaansapitämättömäksi, koska naiset joutuvat asian miehilleen kertomaan, ja nämä yleensä homman siihen lopettavat. Jos eivät olisi kertoneet, homma olisi saattanut jatkua. Ja esim. sängyssä alastomina maatessa, matka yhdyntään voi olla aika nopea ja lyhyt. Olisiko se sitten ollut raiskaus - ja mies vankilaan, seksuaalirikollisena ja tulevaisuuden menetys. Kohtuullista vai?
Entä jos nainen kärsii haluttomuudesta mutta on suostuvainen seksiin, nainen ei ole siis ollut erityisen halukas - mutta suostuu. Sitten alkaa tuntua pahalta - mies seksuaalirikolliseksi ja vankilaan?
Niin, onko miehellä oikeutta saada selkeästi tietoonsa toisen osapuolen kielteinen suostumus (halusta en raiskauksen määrittelyssä halua edes puhua koska on hirveästi tilanteita joissa halu on epäselvä tai sitä ei ole, mutta mies ei tietoissti raiskaa toista) ennenkuin voi menettää rakentamansa elämän, kunniansa, vapautensa ja tulevaisuuden näkymänsä?
Kerrot myöhemmässä blogitekstissäsi, "ettei feminismi ole miesten oikeuksista pois". Jos lakia muutettaisiin kommenttisi suuntaan, se olisi ihan hirveästi miesten oikeudellisesta asemasta pois. Miehen asema ja oikeusturva olsivat surkeita, koska naisen asema mieheen nähden lain edessä olisi mielivaltainen - jos kerran periaatteena on että "kyllä sen aivan selvästi aina näkee".
Miehen voisi olla myös hyvin vaikea todistaa vaikka rajun huoltajuusriidan yhtyedessä esitettyä raiskaussyytöstä vastaan miten kaksi vuotta sitten ymmärsi naisen kehonkielestä, että nainen oli halukas. Paljon selvempää ja turvatumpaa miehelle olisi, jos nainen nähtäisiin täysvaltaisena aikuisena toimijana joka pystyy edes normaalissa seksuaalisessa tilanteessa kertomaan kielteisen tahtonsa selkeästi - niin kuin nyt odotetaan. Eri asia on sitten uhkailu. Tulkinnanvaraisesti määritelmät rikoksille - varsinkin vakaville - ovat erittäin mielivaltaisia eikä ne ole perinteisesti kuuluneet vahvan yksilöllisen oikeusvarmuuden omaavaan Pohjoismaiseen oikeusvaltioon. Mutta feministi haluaa miesten osalta tämän oikeusvarmuuden rikkoa.
Parahin anonyymi, olen kanssasi yhtä mieltä siitä, että aikuisen pitää pystyä sanomaan selkeästi omat halunsa tai haluttomuutensa. Ymmärtääkseni mikään feministinen liike ei ole myöskään ajamassa sellaista lakimuutosta, että seksihaluisilla ihmisillä pitäisi olla telepaattisia kykyjä partnerinsa "todellisista tunteista". Mitään sellaista en tässä ole tarkoittanut. Tarkoitan sitä, että ihmisestä näkee onko hän haluton seksiin esimerkiksi silloin, kun hän näyttää torjuvalta tai pelokkaalta, itkee, huutaa, sanoo ei, työntää toista pois, yrittää pitää vaatteistaan kiinni tms. Jos ihminen on kyvytön tulkistemaan esim oman puolisonsa kommunikaatiosignaaleita (mikä kai voi olla tapaus jos kärsii jostakin neurologisesta ja tai psyykkisestä poikkeavuudesta) pariskunnan kannattaa sopia etukäteen partnerinsa kanssa yksiselitteiset säännöt. Inhimillinen vuorovaikutus on toki monimutkaista ja joskus vaikeaakin, mutta ei näin vaikeaa.
Hei, puhun tässä nyt lainmäärittelystä sanalle raiskaus ja millainen se pitäisi olla, koska itsekin oikeuslaitoksen tulkintoja viestissäsi arvostelit. Puhun myös siitä, että koska kysessä on vakava rikos ja rangaistusasteikko on ollut ja on yhä nousukulmassa ja huomioonottaen vankilatuomion aiheuttaman taloudellisen vahingon, vapauden riiston, sanan "raiskaaja" merkityksen miehen omalle identiteetille silloin kun on tuomittu teosta jonka teki hyvässä tahdossa eli ei ollut todellakaan raiskaamassa ketään - mutta syystä tai toisesta nainen koki tai päätti kokea olevansa tai esiintyi raiskauksen uhrina.
Suurin osahan raiskauksista on varmasti aika selviä tapauksia todellisessa tilanteessa (jos oikeusistuin olisi kärpäsenä katossa), mutta myös keksityt syytökset raiskauksista ovat tulleet jo Suomessa sen verran yleisiksi ettei niistä ainakaan sanalla "harvinainen" voi puhua ja miten laveampi raiskauksen määritelmä on ja mitä pienempi näyttö vaaditaan, sitä enemmän syyttömiä miehiä tulee istumaan vankilassa ja heidän elämänsä tuskin entiselleen tai lähellekään sitä esim. työelämän tai ihmissuhteiden puolesta edes tuomion jälkeen.Osa miehistä pystyy raiskaamaan ja osa naisista pystyy valehtelemaan niin kuin miehetkin pystyvät, jos esim. tuntee asian muusta syystä oikeutetuksi.
"Tarkoitan sitä, että ihmisestä näkee onko hän haluton seksiin esimerkiksi silloin, kun hän näyttää torjuvalta tai pelokkaalta"
Jos lakiin kirjattaisiin tuollainen lausahdus täytyisi tämän vakavuuasteikon rikoksen kohdalla täsmällisesti kirjoittaa se julki, mistä pelokkuus tai torjunta olisi selkeästi pitänyt huomata - jos kerran on niin, että
"Ymmärtääkseni mikään feministinen liike ei ole myöskään ajamassa sellaista lakimuutosta, että seksihaluisilla ihmisillä pitäisi olla telepaattisia kykyjä partnerinsa "todellisista tunteista"".
Pelokkuus ja torjunta ilmeitä käyttäen on täysin subjektiivinen käsite eikä sen perusteella voida mielestäni viedä mieheltä käytännössä elämää, jos elämme oikeusvaltiossa.
"itkee, huutaa, sanoo ei, työntää toista pois, yrittää pitää vaatteistaan kiinni tms."
Nämä ovat jo sellaisia asioita, jotka allekirjoitan, että tuolloin miehen pitää ehdottomasti lopettaa ja jos tämän yli menee kyseessä on todennäköisesti raiskaus. Tämä siten että edellämainittuja asioita on esiintynyt ennen yhdyntää jonka johdosta yhdyntää ei pitäisi ollenkaan aloittaa. Yhdynnän aikana tuollaisten asioiden esille tullessa yhdyntä pitää välittömästi lopettaa.
Raiskaus rikoksena on niin vakava ihmisten mieliessä ja oikeustajussa - huolimatta suomen rangaistuslainsäädäntöön kohdistuneesta kritiikistä - että se raja, millon normaali seksuaalinen tilanne muuttuu raiskaukseksi, sen pitää olla oikeusvaltiossa todella selvä, ei mikään täysin ympäripyöreäksi tehty määritelmä, jonka johdosta jokainen joka tuntee, haluaa tuntea tai sanoo joku muu tarkoitusperä mielessä tuntevana itsensä raiskatusksi - että siinä viedään mieheltä vapaus ja sen jälkeen käytännössä mahdollisuus mielekkääseen elämään koska laki on niin lavea ja tulkinnanvarainen että oikeuslaitos on lähinnä kumileimaisin tuomiolle sen jälkeen kun yhdyntä on todistettavasti tapahtunut.
Minulle jäi yhä epäselväksi, kumpaa sinun mielestäsi pitäisi soveltaa kun miestä syytetään raiskauksesta, sitä että nainen on sanonut että on haluton vai sitä että naisen ilmeestä naisen omien sanojen mukaan olisi voinut päätellä esim. hänen torjumisensa. Pitäisikö ilmeisiin vetoamiselle vaatia sinun mielestäsi tällaisissa tapauksissa jokin todellinen syy (muutakuin se että lähti baarista pussaillen lihaksikkaan miehen asuntoon mutta siellä asunnossa miehen suuri koko rupesikin sitten pelottamaan ja siksi ei tullut "lopeta" sanaa suusta) ja miten "tarpeeksi torjuva" ilme määritellään? Tärkeitä asioita miehen oikeusturvan kannalta. Ja jos se torjunta on näytetty hyvin lievästi tai ei ollenkaan - ei sitä ihan oikeasti kaikki 100% varmasti siinä tilanteessa joka voi edetä minuutissakin - tajuaisi.
Naiset eivät yleensä tehtaile vääriä ilmiantoja kostoksi tai huoltajuuskiistoissa tai muistakaan syistä. Raiskaus on rikos, jossa uhri saa vahvan stigman ylleen eikä kukaan halua ehdoin tahdoin sellaista. Väärä ilmianto on rikos, oikeusprosessi on raskas ja se johtaa harvoin tuomioon. En myöskään usko, että miehet ovat (äärettömän harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) niin puusilmiä, että heillä olisi mielestään normaali seksikokemus kun partneri on sitä mieltä, että on tullut raiskatuksi.
Varmasti tällaisia edellämainittuja juttuja joskus tapahtuu, mutta pelkosi syyttömistä miehistä vankiloissa ovat mielestäni epärealistisia. Pikemminkin se menee niin päin, että raiskaajat kävelevät vapaina. Tukinaisen kokoamien tilastojen mukaan Suomessa poliisille ilmoitetaan keskimäärin 515 raiskausta vuosittain ja niistä 16 %:ssa nostetaan syyte. Kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista raiskauksen kokeneista naisista ainoastaan 8 % oli tehnyt ilmoituksen poliisille, eli raiskausten todellisen määrän voidaan arvioida olevan moninkertainen.
Poliisi ja oikeus ovat sitä varten, että he selvittävät onko rikosta tapahtunut. Oikeudessahan sitä sitten selvitellään, että mitä kukakin teki ja sanoi tai jätti tekemättä ja sanomatta. Järjestelmä ei ole aukoton ja virheetön, se on selvä. Mutta en koe, että tämän tapaisissa rikoksissa ensisijaiset ongelmat ovat mainitsemasi kaltaisia.
Hei, kiitos vastauksestasi.
Ajatusmaailmamme tässä asiassa eroaa kyllä aika paljon.
Minä haen sitä, että minusta ei ole oikeusvaltion peritaatteiden mukaista, että kun nainen sanoo tuntevansa tulleensa raiskatuksi, että asia on automaattisesti niin että nainen on sitten raiskattu tai edes niin että miehen on täytynyt tehdä jotain todella pahaa ja välinpitämätöntä koska nainen tuntee näin (puusilmä). Nainen voi siis tuntemuksellaan tehdä toisesta seksuaalirikollisen ja se on kyllä pelottavaa. Meitä ihmisiä on hyvin narsistisia, psykoottisia, psyykkiesti sairaita, uhriutumisen kautta huomiota hakevia (vaikka suurin osa ei haluakaan olla vapaaehtoisesti uhrin asemassa).
Jos laki on sen sävyinen että raiskaukksen määrittelee oletetun uhrin tuntemus raiskatuksi tulemisesta eikä joku sääntö mitä oltaisiin rikottu (kuten toisen "lopeta" kehoituksesta piittaamattomuus") ihmisen ei tarvitse edes silloin tehdä perätöntä ilmiantoa raiskauksesta koska se ei ole perätön, jos on tuntemus raiskatuksi tulemisesta ja se ikäänkuin on se asia, josta tuomio tekijälle annetaan.
Nykyään edellämainittu on tuomio-istuin tasolla onneksi vaikeaa, koska raiskauksen määritelmä on niin tiukka ja toisaalta näyttöä syytettyä vastaan vaaditaan jonkin verran, joten siksi vääriä raiskaustuomioita on myös vielä aika vähän.
Kuitenkin jos tuomio-istuin käsittelisi esim. raiskausta puhtaan feministisestä uhrilähtökohdasta ja sellaisella ajatusjuoksulla kuin sinä ja monet muut feministit julkisuudessa ovat kertoneet että asia pitäisi olla, asia olisi niin että miehen oikeus vapauteen ja toisaalta miehen tuomitseminen seksuaalirikolliseksi olisi kiinni ennenkaikkea siitä miten nainen on tapahtuneen tuntenut eikä siitä että jokin raja joka määritteleee teon selvästi rikokseksi, olisi ylitetty. Samaan aikaan ylikorostetaan miehen vastuuta tilanteesta sillä tavalla ettei naisella nähdä olevan velvollisuutta kertoa partnerilleen kun haluaa tämän lopettavan senhetkisen toiminnan ja etenemisen vaan nähdään että raja siinä onko teko sallittu vai seksuaalirikos josta tuomitseminen voi viedä mieheltä kaiken mielenterveyttä myöten - rajaksi riittää joku täysin mielivaltainen määre kuten "torjuva ilme". Sitä minä miehenä vastustan.
Mietein tuossa millainen voisi olla "torjuva ilme" ja minun täytyy kyllä myöntää että en osaa kuvitella millainen se olisi. En osaa itse kuvitella, että minä olettaisin toisen lopettavan seksuaalisen tekonsa minua kohtaan kun vain muodostan "torjuvan ilmeen". Pelokkaan ilmeen ymmärrän jotenkin mutta ettei sitä sekoita jännitykseen tai henkilön perusilmeeseen (jos henkilö on muutoinkin vakavaluonteinen) niin kyllä sekin aika tulkinnanvarainen juttu on. Muut esimerkkisi olivat sitten selkeämpiä.
Minulle jäi yhä täysin epäselväksi myös mielipiteesi, että voiko mies luottaa siihen että on oikeutettu kuulemaan partneriltaan jos tämä haluaa keskeyttää toiminnan tai ei pidä siitä mitä mies tekee vai pitääkö miehen aktiivisesti vain seurata toisen ilmeitä ja mitä sieltä olisi pääteltävissä ja kantaa seksuaalisessa tilanteessa kaikki vastuu. Ensiksi vastaat että kyllä kaikkien pitää saada suunsa auki normaalissa tilanteessa ja heti perään kirjoitat että "torjuvasta ilmeestä" pitäisi tajuta lopettaa. Jälkimmäinen kumoaa ensimmäisen vaatimisen. Noh, ehkä en saa tähän vastausta...
Hei anonyymi, emme ole eri mieltä mistään (paitsi siitä, että ovatko esille nostamasi ongelmat kovin relevantteja reaalimaailman tasolla). En tietenkään tarkoita, että jonkun epämääräisen ilmeen pistäisi olla todiste oikeudessa ja tuomion peruste. Ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan, sehän on oikeusjärjestelmämme keskeisiä prinsiippejä. Minä tai kukaan tuntemani feministi ei ole ajamassa lakimuutoksia, jollaisia vaikutat pelkäävän. En tiedä oletko joskus tavannut feministiksi itseään luonnehtivan ihmisen, joka esittää jotakin fiilispohjaista sisäistä tunnetta raiskauksen tuntomerkiksi tai hourii muuten sellaisia juttuja joita nyt laitat feministien suuhun. Ilmeisesti olet. Haluan vakuuttaa, että feministit eivät ole mitään sekopäitä. Raiskaukseen liittyy väkivaltaa tai väkivallan uhkaa tai jotakin vastaavaa raskaan luokan painostusta. Se ei ole feministien mielestä synonyymi huonolle seksille tai tökerölle seksipartnerille tai epäherrasmiesmäiselle sänkykäyttäytymiselle tai millekään sen tapaiselle. Tässä menee kai vähän puurot ja vellit sekaisin koska puhumme välillä kunnioittavasta seksikäyttäytymisestä ja välillä rikoksen tuntomerkeistä. Rikoksen tuntomerkeistä emme ole todellakaan millään tavalla eri mieltä. Kiitos viesteistä ja hyvää jatkoa!
Hei,
Kiitos vastauksestasi, nyt ymmärrän kantasi vähän paremmin.
"Raiskaukseen liittyy väkivaltaa tai väkivallan uhkaa tai jotakin vastaavaa raskaan luokan painostusta"
Tällä hetkellä asiaa ei nähdä kaikkien feministien keskuudessa ihan näin, vaan esimerkiksi Amnestyn hyvin jyrkkä-feministinen naistenosasto haluaa raiskauksen määritelmäksi "suostumuksen puutteen". Tämän minä miehenä vielä jotenkin sulatan jos suostumusken puute on ilmaistu tai se on muuten hyvin selkeästi olosuhteista ja naisen käytökesestä pääteltävissä, mutta en Amnestyn alkuperäistä intoa, jonka mukaan kaikki sekusuaalinen toiminta, johon nainen ei ole antanut vapaasta tahdostaan todellista suostumusta, pitää lukeaa sekauaalirikokseksi tai raiskaukseksi (2008 raportti naisiin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta, olisiko ollut sivu 25-26 tai jotain). Tämähän tarkoittaisi käytännössä sitä, että miehen pitäisi jokaista seksuaalista tekoa ennen kysyä ja vaatia suostumusta teolleeen. Aika mekaaniseksi suoritukseksi hommat menisi :D Jos mies ei näin tekisi (eikä varmaan usein tekisi, koska naisen halut varsinkin parisuhteessa saataisivat sammahtaa tällaiseen tenttaamiseen ja oman aseman varmisteluun saman tien) - hän olisi lainsuojaton, koska rikkoisi lakia joka kerta.
On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä seksuaalrikoslain uudistus johtaa. Väittäisin, että suurin osa feministisistä järjestöistä ajaa sitä, että naisen ei tarvitse kertoa suostumuksen puutettaan vaan vastuu suostumuksen varmistamisesta olisi miehellä, koska nainen on se, johon yleensä "työnnytään". Toisaalta mies ei siten koskaan voi olla seksuaalisessa tilanteessa naisen kanssa samanarvoinen vaan vastuu korostuu miehelle. Tämän ymmärrän silloin jos tilanne on selkeästi uhkaava ja tekijän (miehen) tarkoituksellisella käytöksellä saatetaan aikaan se, että naisella on hyvä syy pelätä. Sama koskee äkillisiä ns. puskaraiskauksia tai muuten ihan yhtäkkisiä "housujen alasvetämisiä".
Muuten en ymmärrä, että jos olemme tasa-arvoisia, me miehet ja naiset, että miksi ei naiselta vällyjen välissä voisi vaatia sitä että selkeästi ilmoittaa toiselle, mahdollisesti hyvinkin kiihkeässä mielentilassa olevalle - torvelo-miehelle - että "lopeta". Torvelo mieskään ei ole ansainnut elämänsä menettämistä, jos ei ole ollut tarkoitus julmasti loukata toista. Ja "torveloita" ja "mekaanikkoja" (= ei ilmeiden parhaita tulkitsijoita) meistä miehistä kyllä löytyy. Suurin osa ei pahoja kuitenkaan tarkoituksella naiselle ole.
Hyvää jatkoa myös sinne :)
Heii, ja heti alkuun anteeksi :)
Minulle tuli pakottava tarve kirjoittaa tähän keskusteluun koska toista kautta tuli vastaan yhden "Pimppini on valloillaan" kirjoittajan, Laura Gustafssonin, blogi, jossa hän toteaa seuraavasti...
"Haloo. Siihen että myöntää kohdanneensa seksuaalista väkivaltaa liittyy jo niin iso stigma, että ei kukaan sellaista sano, jos se ei oo totta."
Minä totean edellä että
"Minä haen sitä, että minusta ei ole oikeusvaltion peritaatteiden mukaista, että kun nainen sanoo tuntevansa tulleensa raiskatuksi, että asia on automaattisesti niin että nainen on sitten raiskattu"
Johon sinä toteat...
"Ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan, sehän on oikeusjärjestelmämme keskeisiä prinsiippejä. Minä tai kukaan tuntemani feministi ei ole ajamassa lakimuutoksia, jollaisia vaikutat pelkäävän. En tiedä oletko joskus tavannut feministiksi itseään luonnehtivan ihmisen, joka esittää jotakin fiilispohjaista sisäistä tunnetta raiskauksen tuntomerkiksi tai hourii muuten sellaisia juttuja joita nyt laitat feministien suuhun. Ilmeisesti olet."
Eli ainakin toinen tässä mainitun kirjan kirjoittaja, ymmärtääkseni feministinä itseään pitävä hänkin, kertoo kansalaisille, että kun nainen kertoo että hän on kokenut seksuaalista väkivaltaa, näin on aina tapahtunut, koska "ei kukaan sellaissta sano, ellei se oo totta."
Jos olet samaa mieltä kirjailja kumppanisi kanssa, silloin feminismi on todellakin miesten ihmisoikeuksista pois, koska edellämainittu toteamus kertoo totuutena, että kukaan nainen ei kerro perättömiä - joten silloin mies on tehnyt jotain jos nainen niin väittää. Minusta toteamus myös toteaa niiden kaikkien miesten tehneen naiselle seksuaalista väkivaltaa, jotka oikeus on todennut syyttömiksi, koska "ei kukaan sellaista myönnä, jos se ei ole totta".
Minusta erityisen huolestuttavaa on se, että joku liike/aate, joka kertoo olevansa ihmisoikeuksien asialla, on valmis halveksimaan toisen ryhmän perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia silloin kun ne ovat oman ryhmän etujen kanssa ristiriidassa.
Tämä viesti ei ole mikään syytös, eikä tähän ole mikään pakko vastata, mutta halusin vain tämän kirjoittaa. Minua miehenä nykyfeminismi ja sen tapa suhtautua mm. miehen syylliseksi toteamisen vaatimuksiin ja edelleen vankilan tuomion antamisen periaatteisiin - se kyllä pelottaa. Periaatetasolla ja mahdollisten tuomittujen syyttömien yksilöiden puolesta - jos maailma olisi sellainen kuin feministit kirjoittavat että sen pitäisi olla.
Lähetä kommentti