Epäasiallisille kommentoijille nyt sellaista, että hajaantukaa. Täällä ei ole mitään katseltavaa. Jos ette oitis lopeta foliohattuilua, ilmoitan teistä Feministis-Fasistiselle Internationaalille, jossa olen itsekin viidennen tason ninja ja kultajäsen, ja sieltä lähetetään kimppuunne iskujoukko, johon kuuluvat Ylifeministi, Punavihermädättäjä, Suvaitsevaisto ja Lesbo. Heillä kaikilla on supervoimat.
Vakavasti puhuen: lopettakaa kiihkoilu, täällä ja muualla. Naiset eivät ole vihollisianne. Naisten oikeudet eivät tarkoita sitä, että oikeudet riistetään miehiltä. Parempaa maailmaa rakennetaan yhdessä, miehet ja naiset samassa rintamassa. Peace and love, over and out.
Siirrymme miellyttävämpiin asioihin, nimittäin lastenkirjoihin.
Meillä kotosalla on vihdoin päästy siihen vaiheeseen, että lapset ja minä pidämme samoista kirjoista. Muksut kuuntelevat jo pieniä romaaneja. Iltasatuhetket ovat minullekin monesti päivän parhaita lukuhetkiä.
Suosikkeja on tällä hetkellä kolme. Ensimmäinen on Astrid Lindgrenin Melukylässä on hauskaa. Muksut pitävät siitä, koska siinä on paljon yksityiskohtia ja koko ajan tapahtuu jotain pientä, mutta lapsen mielestä tärkeää. Melukylän lapsissa on jotain viehättävän pelkistettyä. Se on ikään kuin lasten Antti Tuuri -proosaa. Monissa Lindgrenin kirjoissa on paljon kaikenlaisia jännittäviä kierroksia, rikoksia, fantasiaa, vaaroja jne, mutta Melukylässä ollaan vain kotipiirissä, pihoilla ja koululla. Se suuren seikkailun henki ikään kuin väreilee lasten leikkien ympärillä.
Toinen suosikki on Carl Barksin Aku Ankat. Nyt kun luen niitä uudestaan, tajuan kuinka suuri vaikuttaja Aku Ankka on ollut minunkin elämässäni. Ne ovat opettaneet niin paljon elämästä, maailmasta, työstä, kaupungista, maaseudusta, kapitalismista, modernista valtiosta, rohkeudesta ja seikkailumielestä. Barks on todella hyvä, ihan millä tahansa sarjakuvan tai tarinankerronnan mittarilla. Hänen sarjakuvissaan on loputtomasti vauhtia, huumoria ja ajatuksen vapautta. Niistä tulee aina hyvälle mielelle. (ETA: Facebookissa juuri Juri Nummelin huomautti, että parhaat Barksit ovat niitä, joista ei tule hyvälle mielelle. Se on hyvä huomio. Monet hyvät sarjat ovat todella riipaisevia. --- Hieman hankalaa muuten tämä monimediaisuus, kun osa kommenteista tulee facebookiin.) Lapset tykkäävät tietysti eniten niistä jaksoista, joissa on eksoottisia maisemia ja hyppimistä, esim. tappurapääintiaaneja.
Kolmas suosikki on uusi kirja, Tuuve Aron kirjoittama ja Sanna Manderin kuvittama Topi ja Tallulah: Korson purppuraruusu. (disclaimer: Tuuve on kaverini ja tämä on siis kaverikritiikki, tai eihän tämä ole edes mikään kritiikki vaan suoraa fanitusta.) Kirja on tarkoitettu ehkä vähän vanhemmille lapsille kuin mitä meiltä löytyy, mutta hyvin se silti menee. Lapset nauravat ääneen melkein joka sivulla ja he puhuvat "Tallusta" pitkin päivää. Olen miettinyt mistä niin suuri innostus voi johtua. Tarina on pienelle lapselle suhteellisen työläs seurattava - siinä on todellisuuden tasojen sekoittumista ja muuta sellaista, joka menee ihan taatusti yli hilseen. Ilo syntyy varmaankin eniten hauskoista nimistä ja siitä, että tarinan yksityiskohdissa on niin paljon värikkyyttä ja jännittävyyttä.
Tallussa on miekkoja, rubiineja, kultahampaita ja muuta sellaista esineistoä, joka on lasten mielestä kaikkein houkuttelevinta ja jännittävintä. Aikuiselle lukeminen on tietysti pelkkää iloa. Siinä on samaa lauseen napakkuutta ja eloisuutta kuin Tuuven aikuistenkirjoissakin.Täytyy kysyä Tuuvelta aikooko hän kirjoittaa lisää lastenkirjoja. (Hänen seuraava kirjansa on aikuisten novellikokoelma Himokone). Kansa vaatii lisää Tallua!
Onko teillä, rakkaat lukijat, hyviä vinkkejä lasten ensimmäisiksi pitkiksi kirjoiksi? On kiva päästä lukemaan kaikki omat lapsuuden suosikit, mutta yhtä hauskaa olisi lukea uusia.
16 kommenttia:
Olisi hauska lukea enemmän tuosta Feministis-Fasistisesta iskujoukosta :D Kyllä siitä aika mainion sarjakuva-albumin saisi aikaiseksi. Minä ainakin näin ensimmäiset kuvat jo sieluni silmin ;)
Me vielä odotamme pääsyä pidempien iltasatujen vaiheeseen, tällä hetkellä kuvakirjat jyräävät, Lindgrenin Kultasiskoni oli ensimmäinen kunnolla tekstitetty kuvakirja, jonka 2v täyttänyt jaksoi kuunnella ja katsella hartaana loppuun. Nyt 3 vuotta juuri täyttänyt jaksaa kuunnella Pukarikadun Lottaa Lindgrenin tekstin mukaan muutama sivu kerrallaan, stten äiti on taas saanut sävellellä omia, tiivistettyjä juonikuvioitaan.
Carl Barksin akkarit ovat tietenkin omaa luokkaansa, mutta eivät monet italialaisenkaan koulukunnan tarinoista pelkkää pastanjauhantaa ole. Eikä sillä, että itsekin taskareita hoono soomi käännöksilläni pilaan, ole kuin 90% tekemistä omieni puolustamisen kanssa ;D
Hei! Minä ainakin olen lukenut kaikille neljälle lapselleni erikseen aikanaan kaikki Gösta Knuttsonin Pekka Töpöhäntä -kirjat ja ne ovat olleet ikisuosikkeja :) Lisäksi tietysti Astrid Lindgrenin kirjat ja suosittelisin myös Lea Pennasen Me leijonat- ja Piilomaan pikku aasi -kirjoja. Hipsuvarvas ja muita kertomuksia oli myös tykätty. Mistähän se johtuukaan, että lapsille tulee mieluiten luettua niitä oman lapsuuden lempikirjoja? Ihan nykykirjoista en tiedäkään, kun näistä lukuhetkistä on vähintään ehkä kahdeksan vuotta aikaa... Mutta niitä kaiholla yhä muistelen.
Minun viisivuotias lapseni ihastui oitis Peppi Pitkätossuun kun näki Vuosaaren kirjastossa suurensuuren Peppi-nuken. Sen jälkeen piti kaikki Pepit lukea.
Toinen ihastuksen kohde on ollut Liisa ihmemaassa. Olemme lukeneet uutta ja vanhaa käännöstä ja saaneet molemmat kirjahyllyyn tarjoushinnalla (filosofian / lastentarhanopettja - opiskelija joutuu pennoset tarkkaan laskemaan). Liisan vanha käännös on pojan mielestä parempi (meidän piti ostaa karnevaalikaupasta blondiperuukki jotta poika voi tehdä itsekin Liisa esityksen). Sen jälkeen olemme myös katsoneet kaikki Liisa ihmemaassa dvd:t jotka löysimme (Disneyn vanha animaatio ja Burtonin. Mitä väliä vaikka ikäraja on enemmän kuin viisi?) ja vertailleet, että mitä hahmoja ja tapahtumia onkin animaatioon otettu Liisa peilimaassa kirjasta.
Minäkin pidän lastenkirjoista. Suosittelen lastenhuoneen kirjahylyyn feminististä tutkimusta. Lasten on hyvä oppia jo pienestä lähtien erottamaan feministiset satukirjat vakavasti otettavasta tieteestä.
Vakavammin kirjoitit: "Vakavasti puhuen: lopettakaa kiihkoilu, täällä ja muualla. Naiset eivät ole vihollisianne."
Naiset eivät koskaan ole olleet vihollisiani. Naisia lähtökohtaisesti arvostan ja kunnioitan. Feminismi sen sijaan on vahingollinen poliittinen aate, jota halveksun ja syystä. Kaikista kahjoimpia feministisen aatteen kannattajia ovat muuten profeministimiehet, jotka ovat siis sukupuoleltaan miehiä.
Lapselle sadut ovat erittäin tärkeitä. Lähes yhtä tärkeää on aikuiselle kyky erottaa sadut reaalimaailman tapahtumista.
Hei Vera, joo, monet lukemani italialaiset ovat myös hyviä. Ja Aku Ankan suomentajathan ovat kovassa kurssissa ja suuressa arvossa, sehän on yleistä tietoa!
Anonyymi 1: Kiitos vinkeistä. Tuota Leijona-kirjaa en ole lukenutkaan, täytyy kaivaa se jostain ja tutustua.
EIja: Meillä on myös Peppi suosiossa. Liisa Ihmemaassa on ihana myös, en ole vielä muksuille lukenut, mutta varmaan pian.
Anonyymi 2: Luulen, että et ehkä täysin tiedä mitä feminismi tarkoittaa. Se ei ole mikään yksittäinen, poliittinen aate. Minäkin olen feministi ja arvostan miehiä. En pidä lähtökohtaisti naisia uhreina ja miehiä pahoina ihmisinä. Kukaan tuntemani nainen, joka kertoo olevansa feministi, ei ole koskaan puhunut miesvihasta tai tarpeesta sortaa miehiä. Feminismi tarkoittaa sitä, ainakin minusta ja minulle, että jokaisella ihmisellä on yhtäläiset oikeudet tässä maailmassa. Siinä ei kai mitään pahaa ole, siitähän puhuu ihmisoikeuksien julistuskin.
Feminismi määrittyy sen mukaan miten naisjärjestöt ja valtion feministiorgaanit toimivat. Ja se on ollut synkkää seurattavaa.
Kirjoitin esityksesi vähän toiseen muotoon muuttamalla yhden sanan:
Natsiaate tarkoittaa sitä, ainakin minusta ja minulle, että jokaisella ihmisellä on yhtäläiset oikeudet tässä maailmassa. Siinä ei kai mitään pahaa ole, siitähän puhuu ihmisoikeuksien julistuskin.
Ymmärrät varmaan, että tällaista esittävä uusnatsi tekee lähinnä itsensä naurun alaiseksi. Sama tapahtuu niille feministeiksi tunnustautuville ihmisille, jotka lähtevät siitä, että feminismi ajaisi tasa-arvoa.
Jos kerran kannatat tasa-arvoa, niin miksi sinun pitää kutsua itseäsi feministiksi? Eihän tuo ole edes terminä tasa-arvoinen.
Jos taas tarkoitat aitoa ja oikeaa tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta, niin olemme samoilla linjoilla. Sellaista minäkin kannatan.
Kirjoitin tuon edellisen kommentin joku aika sitten. Arvostan sitä, että palstan pitäjä ei ole laittanut sitä sensuuriin, vaikka kirjoitus käsittääkseni edustaa hieman erilaista näkemystä kuin palstan pitäjällä on. Sensuurihan on väkivaltaa ja yksi vääristyneen vallankäytän muoto samoin kuin asiallisesta keskustelusta kieltäytyminen ja jonkin yhteiskunnallisen asian vaientaminen näillä keinoin.
Mutta mennään satuasiaan. Minä suosittelen:
Pupu Tupuna : Mikä minusta ja ystävistäni tulee isona?
Viimeisellä sivulla Pupu Tupuna toteaa, että isona hänestä tulee isä. Minulle tuo satu luettiin, kun olin 6 v. vanha. Totesin, että niin minustakin. Ja niin myös kävi. :) Se, että yhteiskunta ei osaa asiassa mitään arvoa nähdä ja isää pidetään parhaimmillaankin jonkinlaisena apuäitinä on aika surullista.
Anonyymi, olet oikeassa. Feminismi pitäisi nimetä maskulismiksi. Miehethän ovat aina ajaneet naisten asioita niin innoissaan! Mies on aina se default joten tasa-arvo toteutuu vain maskulismin kautta!
Ahh.
Niin kauan kuin sana feminismi nostattaa niskakarvat (erityisesti miehillä), sitä tarvitaan.
Mitä naisvihaa on se, jos kylmän objektiivisesti toteaa Ketun valehdelleen.
Sillä hänhän on tosiaan jäänyt kiinni valehtelusta. Ehkäpä te feministit ette ole vielä ymmärtäneet asiaa.
"Niin kauan kuin sana feminismi nostattaa niskakarvat (erityisesti miehillä), sitä tarvitaan."
Niin kauan kuin sana fasismi nostattaa niskakarvat (erityisesti miehillä), sitä tarvitaan.
"Sillä hänhän on tosiaan jäänyt kiinni valehtelusta. Ehkäpä te feministit ette ole vielä ymmärtäneet asiaa."
Feminismissä valehtelu ja asioiden vääristely on liikkeen lähtökohta ja kivijalka. Liikkeen johto kyllä asian tietysti on sisäistänyt, monet ruohonjuuritason tollot oikeasti kuvittelevat, että feminismillä olisi jotain tekemistä tasa-arvon kanssa.
No niin... rauha maahan. Vielä kerran: feminismi ei ole yksittäinen liike, jolla on "johto" ja "ruohonjuuritaso". En ymmärrä, miten tämä asia ei mene joillekin ihmille jakeluun sitten millään. Se on todellakin täyttä foliohattuilua. Missään ei ole mitään keskusjohtoa, joka sanoisi, että mitkä ovat päämäärät tai miten asioista pitäisi ajatella. Monet itsensä feministeiksi mieltävät ihmiset ovat keskenään eri mieltä monista asioista.
On toki olemassa naisia, jotka ovat pahoja tai tyhmiä ja kertovat olevansa feministejä. On olemassa myös naisia, jotka ovat pahoja ja tyhmiä, ja ilmoittavat että EIVÄT ole femnistejä. Olen pahoillani siitä, että selvästi joitakin henkilöitä on jonkinlainen feministi loukannut. On selvä, että maailmassa on ongelmia, jotka liittyvät sukupuoleen. Niitä on myös miehillä.
Rupean kohta ottamaan kommentteja pois. Keskustella saa ihan vapaasti mistä vain, mutta en pidä siitä sävystä, että ihmisiä haukutaan tolloiksi tai muuta tai ylipäänsä jankutetaan jotain aggressiiviseen sävyyn. Eli viimeisen kerran, lopettakaa asiattomat jutut tai häipykää.
"feminismi ei ole yksittäinen liike, jolla on johto ja ruohonjuuritaso."
Kyllä se nyt vaan on. Feminismin uskon ja opin määrittelee pitkälti seuraavat orgaanit:
Naisjärjestöt
Puolueiden naisjärjestöt
Valtion "tasa-arvo" orgaanit
Hyvä esimerkki toiminnan järjestäytyneestä luonteesta saatiin, kun kaksi suurinta valtakunnallista naisjärjestöä sekä kaikki eduskunnan suurimmat puolueiden naisjärjestöt pyrkivät sanasta sanaan samalla lausunnolla estämään lapsiin kohdistuvan väkivallan tutkimisen ja vaativat, että nämäkin rahat pitäisi käyttää väkivallan perusongelman, eli naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimiseen.
En havainnut yhdenkään rivitason feministiksi tunnustautuvan ihmisen irtisanoutuvan julkisuudessa tästä kuvottavan likaisesta toiminnasta.
Erityisen vastenmieliseksi tuon agitaation tekee se, että tiedetään lapsen pahimman terveysuhan olevan lapsen oma äiti. Tästä on kyllä faktaa esittää, pyydä vain niin laitan tänne lähteet.
Lisäksi tiedetään, että väkivaltaisen aikuisen taustalta löytyy lähes poikkeuksetta lapsuudessa koettua kaltoinkohtelua ja väkivaltaa.
Feministeille uhrius on erittäin tärkeää ja ainoat ihmikset, jotka oikeasti tässä maassa tarvitsevät väkivaltaisia ihmisiä ovat feministit, siksi niitä pitää kasvattaa. Uhrius on liikkeelle välttämätön polttoaine, jota ilman liike kuolee.
Minä en halveksu ketään ihmistä, mutta halveksun syvästi tiettyjä poliittisia aatteita ja ideologioita. Esimerkiksi stalinismia ja feminismiä.
"väkivallan perusongelman, eli naisiin kohdistuvan väkivallan tutkimiseen."
Väkivallan ylisukupolviset kierteet on aika katkaista. Katkaisun tulee tapahtua siellä missä väkivaltaisuus ihmiseen istutetaan, eli lapsuudessa.
Näihin väkivallan katkaisutalkoisiin on turha odottaa feministejä mukaan. Feministille lapsi on tavara, joka on tarkoitettu joko feministin leluksi tai elannontuottovälineeksi.
Tutkimusten mukaan (Esim. Kemppainen & Sauvola) lapsuudesta puuttuva isä on väkivaltaisen vankilaan joutuvan naisen merkittävin selittävä taustatekijä. Isää vailla kasvanut poikalapsi syyllistyy aikuisena kahdeksan kertaa todennäköisemmin vankeusrangaistuksen tuottavaan väkivallantekoon kuin poika, jonka kasvua isä on ollut tukemassa.
Toiseksi lisääntyminen on yksi aidosti tasa-arvoinen asia tässä maailmassa siinä suhteessa, että lapsen saaminen molemmille sukupuolille ilman toista sukupuolta on absoluuttinen mahdottomuus.
Kaikesta edellä esitetystä huolimatta feministi kannattaa sitä, että tänne voidaan lainsäädännön turvin tehdä lapsia, joilta isä kielletään jo lähtökohtaisesti.
Ja sitten lapselle luettiin satu.
Tämä sopii hyvin satuteemaan:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/yhden-illan-tuttavuus-oli-tehda-miehesta-raiskaajan---nainen-sai-ehdollista/art-1288459019472.html
Yksi viime aikojen kohutuimpia satukirjoja on "Pimppini on valloillaan". Yleisö on ymmärtänyt kirjan ja kirjailijat täysin väärin. Moni on ottanut kirjan jotenkin tosissaan ymmärtämättä, että kyseessä on satukirja.
Tähtitieteilijä Esko Valtaoja on osuvasti todennut, että maailma pelastuu, jos pääsemme eroon Vihreästä liikkeestä. Tässäkin kohdin yleisö on mennyt pahasti halpaan. Moni kuvittelee, että Vihreän liikkeen jutut olisivat tosissaan kirjoitettu. Todellisuudessa kyse on satujen kirjoittamisesta. Sellaiset ydinvoiman vastustajat, joiden kanssa fysiikan ja luonnontieteiden pariin kuuluvista ilmiöistä voisi käydä edes jollain tavoin järjellistä keskustelua ovat aika harvassa.
Se ei niin haittaa, jos koko maapallon väestö menettää elinvuosia hiilivoiman vuoksi, mutta jos Japanin ydinvoimaonnettomuuden vuoksi menetetään pari sataa elinvuotta, niin sen vuoksi koko toimiala pitäisi kieltää.
Logiikan perään kyseleminen on tietysti turhaa. Mitä mieltä on ylipäätänsä kysyä mikä sadun logiikka on? Eihän sadussa kuulu edes olla logiikkaa.
Moi!
Kun en nyt jaksanut lukea kaikkea läpi, löytääkseni mitä kukakin on iltalukemiseksi lapsille suositellut, niin tässä saaattaa tulla toistoa.
Meillä esikoinen vaati 2-vuotiaana, että luetaan Muumi-romaaneja. Hassua, mutta toimivaa. Sitten ko. kirjat laitettiin sensuuriin, vaikka pikkusiskokin olisi halunnut kuulla. Hyvä kun ei poltettu. Nyt Vaarallinen juhannus on taas menossa. Tytöt ovat 3- ja 5-vuotiaita. Pikkuveljeltä (1,5) ei edes kysytä, mutta Katto Kassisessa on ilmeisesti hyvät kuvat ja …aura.
• Muumi-romaanit Taikatalvi, Vaarallinen juhannus, Muumipapan urotyöt luettu x X)
• Katto-Kassinen (hela repertuaar)
• Puh-romaani
• Emil-kirjat
• Jaakko ja Jättipersikka (3-v vähän ajatteli, että ötökät on epäilyttäviä)
• Saaristonlapset
• Pikku Karhu (sopivan lyhyitä ja ihanat kuvat)
• Peppi (pikkukirjoissa stoorit on melkolailla ihan erilaisia)
Liisa Ihmemaassa oli itsestäkin vähän… jotenkin ei niin sadunhohtoinen kuin muistin ja jotain kertoo se, ettei neidit halunneet kommentoida kirjaa, ihan sama luettiinko se loppuun eikä encorea ole toivottu. Plaah.
Päiväkodissa molemmat vanhemmat lapset ovat sekaryhmissä (3–7v), niin nukkarissa on luettu jo Ronja Ryövärintytärtä eikä monesti sensitiivinen esikoinen koe sitä yhtään liian jännäksi.
Olen koettanut etsiä juurikin lastenromaaneja iltalukemiseksi, koska kuvakirjojen kanssa palaa vain hermo, kun kukaan malta käydä pötköttelemään.
Oppi&Ilo-sarjasta löytyy kyllä Summanmutikka-kirjoja, jotka menevät yhden illan satuina ja niistä on pidetty kyllä kovasti.
Mutta eikun Ninjamoikat vaan ja bookmarkkaan tän sokeripalan. Kiitos!
Lähetä kommentti