tiistai 3. toukokuuta 2011

Rautasydän valmistuu!

Olen kirjoittanut viime aikoina erinomaisen Anne Leinosen kanssa romaania nimeltä Rautasydän. Sillä on nyt kansikin, ja ilmestymispäivä on elokuussa. Teemme kirjaan näinä päivinä viimeistelyjä: se tarvitsee vielä yhden kung fu -kohdan, yhden kosinnan ja oikoluvun.

Rautasydän pohjautuu jossain määrin viime syksynä Me Naisiin kirjoittamaamme Kätkö-nimiseen jakokertomukseen. Se on romanttinen, humoristinen ja seksikäs jännäri, ja minusta on alkanut näyttää siltä, että se kävisi ehkä rimaa hipoen dekkaristakin. Rautasydän sijoittuu kuvitteelliseen Kärmeslän pikkukaupunkiin, joka muistuttaa jonkin verran Puumalaa, paitsi että siellä on hulluna rikollisia ja todella, todella hyvännäköisiä teollisuusvartijoita. Kirjan päähenkilö on herttainen ja rohkea neljäkymppinen nainen nimeltä Sari. Hänellä on rautakauppa, ja hän osaa vaihtaa öljyt autoon ja purkaa ja koota ruohonleikkurin. Eipä ihme, että kaikki rakastuvat häneen ja haluavat käyttää kung fu -taitojaan voittaakseen hänen kiihkeän sydämensä.

Tässä on kirjan kansiluonnoksia. Ne ovat lahjakkaan Laura Nopolan käsialaa. Ensimmäinen muistuttaa melko pitkälle lopullista versiota. Mietimme yhdessä Lauran, Annen ja Helsinki-kirjojen jengin kanssa mitä kannessa pitäisi olla: pienrautaa tai muuta vastaavaa kirjan sisältöön viittaavaa, vihjaus jännityksestä ja vielä selkeämpi vihjaus romantiikasta. Kirjassa on - tai ainakin pitäisi olla - murhien ja vaarojen ja intohimon leiskunnan vastapainona sellainen sympaattinen ja lämmin hehku, ja niinpä päätimme kokeilla, olisiko taustan värittäminen puunvärikseksi ja muutaman hempeilevän elementin lisääminen paikallaan. Mutta asiaa tarkasteltuamme huomasimme, että ensimmäinen kansiluonnos oli paras. Se näyttää sähäkämmältä ja hauskalta. Vai mitä te olette mieltä?

11 kommenttia:

Iines kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Iines kirjoitti...

Ehdottomasti ykkönen on parempi. Se on sopivan raju ja räväkkä olematta kova. Sen lisäksi huomaa hyvän väriyhdistelmän vuoksi. Sydämen muoto toteutuu avonaisena maalipurkkien ja siveltimen kuviossa.

Alempi kansi on naistenlehtimäinen ja hieman ikävystyttävä. Päivänkakkarat ovat irralliset ja särkevät sydämen kuvion. Käsiala kirjan nimessä on teinityttömäinen, jos päähenkilö on nelikymppinen nainen. Katse liukuu tämän puuteroidun kannen yli.

(PS Korjasin lyöntivirheen, siksi kommentin poisto.)

Miina Supinen kirjoitti...

Moi! Joo, näin mekin ajattelimme. Ensimmäinen on selkeämpi ja tyylikkäämpi. Kiva että tykkäät!

Asta Ebba Malviina Leppä kirjoitti...

Mietittekö niitä hyvännäköisiä teollisuusvartijoita kanteen? Kröh, kröh...

Miina Supinen kirjoitti...

Sehän olisi ollut hyvä! Tai sellaisten amerikkalaisten romanssipokkareiden tyyliin lähis teollisuusvartijan vatsalihaksista.

Juno kirjoitti...

ääänestän ekaa! tämä kuulostaa ihan ihanalta kesähömpältä, harmi että sitä saa vasta elokuussa :) intiaanikesähömppää olkoon sitten.

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Eka on parempi :) Mielenkiintoista luvassa?

Hanna kirjoitti...

Eka on ehdottomasti parempi. Iines sen jo tuossa alussa hyvin perusteli.

Anonyymi kirjoitti...

Onko kirja chick lit:iä? Maalipurkkien pastellit kannet viittaa siihen... Pidän kovasti Supisen kirjoista, mutta hömppäkirjallisuudesta en oikein ole innostunut, ehkä Bridget Jonesia lukuunottamatta.

Siksipä omasta puolestani voin sanoa, että jos purkkien kannet olisivat toisen väriset, saattaisin tarttua kirjaan (siis pelkän kannen perusteella).

Valkonen tausta ja mustetahrat eivät ole kovin tuoreen näköisiä, itse laittaisin ehkä taustalle vanhaa puista pöydänpintaa tms. Vähän niin kuin Anne B. Ragden Berliininpoppeleissa.

Mutta joo, eka silti parempi kuin nuo SinäMinä-kukkaset.

Magdalena Hai kirjoitti...

Ensimmäinen on parempi! Pisti välittömästi silmään hyvällä tavalla. Siis kiinnitti huomion. Toinen on vähän liian hempeä minun makuuni. :)

aaltopahvia kirjoitti...

Loistava tuo eka kansi! Todella vetävä. Rakastan siinä juuri sitä, että hempeät elementit ovat varsin viitteellisessä ja maskuliinisessa maalimuodossa. Mahtava päähenkilö ja tapahtumaluonnehdinta. En näe siinä mitään ristiriitaista. ;)

Onnea Miina! Toivon teille paljon lukijoita ja uusia virkeitä ideoita.