
Fielding julkaisi Olivia Joulesin ja ylivilkkaan mielikuvituksen Bridet Jonesien jälkeen. Vastaanotto oli tosi nihkeä. Kriitikot olivat yksimielisesti sillä kannalla, että se oli masentava kökkäre. Myyntiluvutkin taisivat olla aika niukkoja Bridget-kirjoihin verrattuna.
Minusta Olivia lytättiin aivan suotta. Se on ihan yhtä hyvä kuin Bridget, se ei vain vastannut yhtä pätevästi ajan huutoon.
Olivia on näppärä ja huoleton pieni seikkailuromaani, ja itse pidän sellaisista yleensä enemmän kuin chick litistä. Se on ehkä psykologisessa mielessä vähän kevyempää sarjaa kuin Bridget Jones, mutta toisaalta siinä on sitten paljon enemmän kimmellystä ja eskapismia.
Takakannen mukaan Olivia Joules on agenttiparodia, ja sitä kuvaillaan sen suuntaisesti, että jonkinlainen Bridget Jonesin kaltainen tohelo törmäilee 11/9-jälkeisessä terroriskenessä. Mutta ei se ihan sellainen kyllä ole. False advertising, sanon minä!
Alkuun kirja hakee tyylilajiaan. Päähenkilö on välillä höpsö hömppätoimittaja, jolle tapahtuu kaikenlaista noloa, mutta välillä mitä virtaviivaisin ja pätevin seikkailijatar, jolle tapahtuu jännittäviä ja seksikkäitä asioita. Ytimeltään Olivia Joules on kuitenkin ihan oikea seikkailu eikä mikään parodia. Tai no, on se samalla tavalla parodia kuin vaikka James Bond on parodia. Siinä on eksoottisia maisemia, vaarallisia, mutta jotenkin karismaattisia pahiksia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Googlasin hieman Helen Fieldingin nykyisiä kuulumisia, ja vaikuttaa siltä, että hän ei tee kirjallisessa mielessä paljon mitään. Se on harmi. Luulen, että Bridget Jonesin megasuosio on aiheuttanut Fieldingille pysyvän krampin ja riistänyt maailmalta hyvän viihdekirjailijan.
Mitä te pidätte Helen Fieldingistä? Tai vielä tärkeämpi kysymys. Kuka on 2010-luvun Helen Fielding?

9 kommenttia:
Kiitos vinkistä, siis tuosta sadasta sivusta. Mulla on ens syksynä luovan kirjottamisen kurssi, ja tarvitsen todellakin kaiken muiden ihmisten luovuuden avukseni.
t. Riikka
Moi! Juttelimme kurssilla myös Stephen Kingin opaskirjasta nimeltä Kirjoittamisesta ja sitten Julia Cameronin ja Natalie Goldbergin oppaista. Niistä voisi olla myös soveltuvin osin iloa.
Sata sivua on ollut erittäin hyödyllinen kirjoituksen apuväline, vaikka kirjoittaisikin lähinnä blogitekstejä ja omaksi ilokseen. Helposti lähestyttävä kirjoitusopas.
Moni kirjoittajakursseja vetänyt on sanonut, että opettaja oppii itse vähintään yhtä paljon kuin opetettavat. Kuulostaa hauskalta! PS. Kiva uusi blogipohja.
Moi Hanna, joo,samaa mieltä. Huomasin, että itselleni tuli tarve välillä vähän virtaviivaistaa harjoituksia, eli ottaa tietystä tehtävästä jokin nyanssi pois ja käyttää vain sitä pääideaa. Mutta olen tosiaankin samaa mieltä, että hvyä ja käyttökelmpoinen, ja Anun esipuhe on minusta tosi kiva ja rohkaiseva.
Hei Saara! Niin se on, ja innostuskin tarttuu kuin flunssa myös ohjaajaan.
Olen kuullut paljon hyvää tuosta Sata sivua -kirjasta, mutta en ole vielä ehtinyt etsiä sitä käsiini.
Itse olen viime aikoina käyttänyt kirjoittamisen apuna Anne Bernaysin ja Pamela Painterin kirjaa What If? - Writing Exercises for Fiction Writers, jossa on (nimensä mukaisesti :) ) useita kymmeniä hyvin konkreettisia kirjoitusharjoituksia. Suosittelen lämpimästi kaikille!
Miina: jos en olisi sattunut hankkiutumaan Karibialle JUST sinä viikonloppuna kun vedit kurssin, niin olisin istunut siellä kuin tatti ja tarjoillut teille vaikka kahvia! :) Oon varma, että olisin saanut suuren kirjallisen inspiraation blogiakin varten, harmitti hitosti, mutta pina colada lievensi tuskaa sen verran, että muistin harmistua vasta kotona.
Joka tapauksessa Helen Fielding on mahtava, ja hyvä kuulla, että se toinen kirjakin toimii! Mutta kuka olisi uusi Fielding, hmm..? Ei hajuakaan, mutta uusi kirjasi kuulostaa siltä, että toimii mulle. ;)
Ina, sain hiljattain kuulla, että Elina ja minä pidetään taas syksyllä kirjoituskurssi. Tulethan sitten sinne, jooko?
Ooh... Karibia... Kyllä mä luulen että sä vedit kuitenkin pidemmän tikun viikonlopun suhteen...
Samaa mieltä Olivia Joulesista. Tykkäsin siitä aikoinaan. Ei se mikään mestariteos ole, mutta oli se ihan hauska ja viihdyttävä, ihan saman tasoinen kuin Bridgetkin. Harmi, ettei sille tullut jatko-osia, se vaikutti vähän sellaiselta uuden kirjasarjan alulta :-)
Lähetä kommentti