Syksyisen säädön satoa

Tämä on kai ollut Sokeripalan historian pisin tauko, ja nyt te olette tietysti kaikki kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Tulkaa takaisin, yritän parantaa tapani!

Syy radiohiljaisuuteen on ollut tietysti taas kova kiire.

Jälkikasvu meni alkusykyksyllä päiväkotiin ja yhtäkkiä auennut aika tuntui aluksi äärettömältä. Ajattelin että ehdin tehdä ainakin päivätöitä, kolumneja, muita lehtijuttuja, tilausnovelleja, kirjoittaa uuden kirjan, joka on parempi kuin mikään koskaan kirjoittamani tai kenenkään muunkaan kirjoittama; lisäksi näytelmän, sarjakuvan ja leffakäsiksen ja aikaa jää ylikin esim. osallistua inhimillisyyteen.

Ei siitä mitään tullut tietenkään. Apatosauruksen maata piti promota aika paljon, ja koko syksyn tuntui siltä, että minua pitäisi olla ainakin kolme. Lisäksi minulle tuli omituisia skitsofreenisiä hetkiä kun sanomalehdistä soitettiin kännykkääni, enkä tiennyt haluaako soittaja haastatella kirjailijaa vai puhua jotain asiallista ja helvetin kiireistä asiaa STT:n edustajan kanssa.

Keskellä syksyä sain pikakeikan kirjoittaa Me Naisiin jatkokertomuksen. Työparinani oli mahtava Anne Leinonen, jonka lääkityksen minäkin haluan. Jatkiksen voi lukea myös netistä täältä. (Tätä kirjoittaessani netissä on kolme osaa viidestä, loput laitetaan myöhemmin.) Jatkiksen nimi on Kätkö ja se on romanttinen ja jännä ja siinä on päästä varpaisiin liskonnahkaan pukeutunut criminal mastermind ja tiukkoihin farkkuihin ja buutsein pukeutuneita seksiobjekteja, jotka kilpailevat päähenkilön suosiosta. Jos joku lukee sen, niin arvostaisimme kovasti palautetta, meillä on nimittäin jatkojalostussunnitelma.

Mainostan myös Turbatorin julkaisemaa absurdia novelliantologiaa Kertomuksia pimeestä, jossa on mukana vaikka ketä hienoja pimeitä tyyppejä pimeillä novelleillaan. Tässä olisi kansikuva, jos blogger suostuisi yhteistyöhön, mutta eihän se suostu.

Apatosauruksen maalla menee hyvin. Siitä on otettu toinen painos ja arvostelut ovat enimmäkseen kiittäviä. Pari viikkoa sitten julkistettiin Runeberg-palkintoehdokkaat ja Apatokin on joukossa! Esikoiseni Liha tottele kuria porskuttaa myös. Siitä otettiin neljäs painos ja luulen, että sille on muodostumassa pienimuotoinen kulttistatus. Kiitos siitä kuuluu teille kaikille, jotka olette lukeneet kirjojani ja suositelleet niitä muillekin. Tunnen olevani etuoikeutettu, koska tosi hyviä kirjoja jää kaiken aikaa katveeseen.

Ensi vuodesta tulee taas erilainen, nimittäin ratkaisin ajankäyttöongelmani sillä tavalla, että irtisanouduin päivätöistä. Pidän itsenäisestä työskentelystä, koska sisimmässäni pelkään ja vihaan ihmisiä, ja suhtaudun muutenkin melko luottavaisesti kykyyni pärjätä freenä, mutta ratkaisu on tietysti suuri ja taloudellisesti riskaabeli. Olen tähän asti pitänyt itseäni toimittajana, joka kirjoittaa harrastuksekseen keksittyjä juttuja, mutta tämä ratkaisu muuttaa vähän painopistettä. Tarkoitukseni ei ole lopettaa toimittajan hommia, mutta tiedän että en olisi tässä tilanteessa ilman Lihistä ja Apatoa.

Nonniin. Anteeksi taas tämä shameless selfpromotion. Loppuun voisin mainita joitakin muitakin kirjoja kuin omiani ihan säädyllisyyden nimissä. Hankin juuri joululomalukemista Akateemisen pokkarihyllystä. Valitsin vuosi, pari sitten ilmestyneitä romaaneita, joita en ole vielä lukenut, mutta joista odotan enemmän tai vähemmän paljon. Lista on tällainen: Antti Hyryn Uuni, Aravind Avigan Valkoinen tiikeri, Hannu Rajaniemen The Quantum Thief (tämä on ilmestynyt tänä vuonna), Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin ja Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa.

Toivotan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Olisi myös hauska kuulla teidän lomakirjalistoistanne.