sunnuntai 26. lokakuuta 2008

John Wayne -festivaalin herättämiä ajatuksia

Helsingin Kirjamessuilla oli hauskaa, vaikka en ehtinyt tällä kertaa pyöriä siellä kovinkaan paljon, enkä edes katsella esikoisten kärvistelyä. Torstaiaamun esiintyminen Anun ja Annen kanssa meni kai ihan ok. Paikalla oli melko paljon yleisöäkin, vaikka esiintymisaika oli vähän kehno. Mietin, että tulikohan yleisö raflaavan otsikon vuoksi - joka oli Feministikirjailijoiden salaliitto - ja pettyi kun mitään varsinaista salaisuutta ei paljastettu? Kaikki hyvät ja viisaat naiset pitävät tunnetusti toistensa puolta, mutta sehän ei ole mikään sisäpiiri eikä salaisuus. Kokemukseni mukaan myös useimmat kirjailijat auttavat ja ilahduttavat toisiaan sukupuolesta riippumatta. Usein esitetään sellainen ajatus, että nainen on naiselle susi, mutta sehän on ihan paskapuhetta. Ja sellainenkin ajatus esitetään, että kirjailijat ovat yrmeitä kusipäitä ja sekin on hölynpölyä.

Ainoa messuostokseni on Tove Janssonin elämäkerta.

Asiasta toiseen eli John Wayneen. Olen pitänyt täällä kotosalla pienimuotoista John Wayne -elokuvafestivaalia, luoja tietää miksi.

Olen sitä mieltä, että aika on ajanut Etsijöiden ohi. Sen sijaan Hyökkäys erämaassa on edelleen mainio. Siinä on (monen muun onnistuneen tekijän ohella) tosi näppärä käsikirjoitus. Jos sen purkaisi osiin, saisi varmaan ihanan nuolten ja ympyröiden kaavion johonkin Näin kirjoitan jouhevaa draamaa -luennon powerpointtin.

Muistelen joskus lukeneeni, että hyvässä elokuvakäsikirjoituksessa (tai miksei myös tietynlaisessa romaanissa) jokaisella henkilöllä on joka kohtauksessa jokin päämäärä. Hyökkäyksessä erämaassa näin todellakin on, ja päämäärät vaihtuvat ja törmäilevät toisiinsa niin että kipinät sinkoilee.

Hyökkäys erämaassahan kertoo postivaunusta, joka kuljettaa sekalaista ja keskenään eripuraista joukkoa villin lännen kaupungista toiseen kaupunkiin halki vaarallisen erämaan. Vaunun ahtaudessa kehkeytyy kaikenlaisia yhteiskunnallisia ja psykologisia kriisejä ja pakon sanelemia liittoutumia. Yksi matkustaja on viimeisillään raskaana, mutta ei huoli toisten apua koska on niin hienoa naista, toinen on vanki, mutta kuitenkin kaikkien kaveri, kolmas on koko ajan humalassa vaikka hänen lääkärintaitojaan tarvitaan jne. Jokaisella on joku ketunhäntä kainalossa. Ja vaunujen ulkopuolella vaanivat verenhimoiset apassit.

Olin niin vaikuttunut Hyökkäyksestä erämaassa, että aloin tutkia mistä käsikirjoitus on peräisin. Wikipedian mukaan elokuva perustuu Ernest Haycoxin Stagecoach-romaaniin, joka kuulemma on taas saanut innoituksensa Guy de Maupassantin Boule de Suifista. Haycoxista en ollut ennen kuullut, mutta pidän kovasti Maupassantista ja päättelin, että Boyle de Suif on vissiin novelli Rasvapallo. Luin sen uudestaan, eikä siinä kyllä kovin paljon ollut yhteistä Hyökkäyksen erämaassa kanssa, vaikka kummassakin on vaunut ja kiltti ilotyttö.

Osaako joku teistä ranskaa ja voiko kertoa kuulostaako Boule de Suif viehättävältä lempinimeltä? Rasvapallo on novellissa söpön ilotytön lempinimi, mutta suomeksi se ei kuulosta kovin kivalta. Entäs onko kukaan lukenut Ernest Haycoxia? Entä onko kenelläkään mielipiteitä John Waynesta tai apasseista tai hyvistä elokuvakäsikirjoituksista tai jostain? Olisi kivaa kuulla!

15 kommenttia:

Eero kirjoitti...

Hyökkäys erämaassa on edelleen hieno elokuva. Totesin sen kun katsoin dvd:ltä jokin aika sitten.

Henkilöhahmot ovat tarkkaan rakennettuja ja elokuvassa on ajattomia teemoja.

Ongelmallista siinä on, että nykykatsojan silmin leffa vaikuttaa rasistiselta: intiaanit kuvataan villi-ihmisinä, ja meksikolaisistakin annetaan stereotyyppinen kuva.

Etsijöissä, joka onkin myöhemmin tehty, ei ehkä olla niin mustavalkoisia - kirjaimellisesti,onhan leffakin värillinen.

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Eero! Totta, Hyökkäys erämaassa on tosi rasistinen, mutta minusta se on siinä sellaista tietynlaista ajan patinaa, jonka pystyy halutessaan sivuuttamaan samaan tapaa kuin vaikka Tarzania lukiessa. Jos elokuvilta vaatisi hyväksyttäviä ja nykyaikaisia arvoja, niitä ei voisi katsoa esimerkiksi seksistisen naiskuvan takia suunnilleen ollenkaan.

Etsijät tuntuikin ehkä osittain siksi niin aikaansa sidotulta, että siinä oli tosiaankin lähdetty miettimään rasismia ja sen teeman käsittely oli nykyajan näkökulmasta jotenkin alkeellista ja outoa. Oli vaikea suhtautua oikein millään tavalla siihen kun äijät pähkäilevät että kuinkahan pahasti pikku Debbie on nyt mennyt "pilalle" kun on "elänyt" intiaanin kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Olisikohan tuo "Boule de Suif" ennemminkin talipallo. Voisi ehkä viitata lintujen ruokintaan, johonkin, joka houkuttelee paikalle nokkijoita? Näin turistitasoisella ranskankielellä arvailtuna.

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Jukka! Ehkä se voisi olla. Arvelen, että ranskankieliseen korvaan se kuulostaa jotenkin viehättävältä, koska se on kai pikemminkin hellittelynimi kuin haukkumanimi.

Karpalo kirjoitti...

Sama novelli on käännetty myös nimellä rasvahelmi, se kuulostaa vähän herkemmältä.

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Karpalo, yhtä yökköttävältä se kuulostaa! Jotku muinaiset ranskalaiset kauhukeittiöt tulee edelleen mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

Miten olisi Voipallo? Siitähän on viehättävä Miljoonasateen laulu "vielä meillekin voipallon elämä suo".

John Waynen elokuvista Rio Bravo on ihana ja toimii aina vaan uudestaan ja uudestaan!

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Salla! No toi on eka edes vähän söpön kuuloinen! Rio Bravoa en ole nähnyt varmaan 20 vuoteen, täytyykin katsoa se ensi tilassa!

Anonyymi kirjoitti...

Moi Miina, vaihteeksi tällä forumilla!

Löysin vasta hiljan tän sun blogin ja kas, luin juuri alkusyksystä kokoelman de Maupassantin novelleja, joukossa tuo Rasvapallo. Mun A-ranskalla se on jotain tali- ja ihrapallon välimaastosta. Herttaista lempinimeä siitä ei musta saa millään, muuten kuin tulkitsemalla siten, että naisen pulleus on ollut niukemmissa olosuhteissa suorastaan ihailtava ominaisuus.

Täytyy tsekata tuo leffa. Jos novelleista puhutaan niin mun ikisuosikkini ja idolini on Alice Munro, joka varmaan onkin sulle tuttu. Munro muuten on huomattavasti parempi englanniksi luettuna kuin suomeks. Musta ne kehutut ja palkitut Munron suomennokset on ihan kamalia, alentavat uskomattoman terävänäköisen ja viisaan Munron epämääräiseksi, haihattelevaksi ja vähän löllyväksi naiskirjallisuudeksi.

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Ida! Kiitos vinkistä, että kannattaisi lukea Munroa englanniksi.

Lainaan sulle dvd:t jos joskus kaipaat John Waynea iltaa piristämään.

Katsoin muuten myös vähän aikaa sitten Sheriffin, kun pääsin westernien makuun. Siinä vasta oli loistava elokuva. Paras mitä olen nähnyt aikoihin. Olin nähnyt sen joskus pienenä, mutta en ollut tajunnut siitä silloin mitään. Oletko nähnyt sitä?

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas Miina!
En oo nähny aikuisiällä oikeestaan yhtään westerniä, jollei McCabe and Mrs. Milleriä lasketa sellaiseksi. Lainaan siis mieluusti dvd:itä!

Multa löytyy taas melkein kaikki Munrot, aivan varhaisimpia lukuunottamatta, englanniks ja niitä saa myös lainata. Taisin viimeks suomia niitä suomennoksia aivan yltiöpäisesti, ei ne nyt ihan huonoja oo. Tosi usein kieli on niissä kuitenkin sellaista, että suorastaan pakottaa miettimään mitenköhän asia on ilmaistu englanniks. Eli suomi ei toimi niissä itsenäisesti, niinkuin mun mielestä pitäisi, vaan taustalla soi englanti ja sen ilmaisut ja rakenteet jotenkin kiusallisella ja kömpelöllä tavalla.

Juri kirjoitti...

Moi Miina,

mistähän aloittaisi..? Kiinnostava kirjoitus!

Maupassantin novellista on elokuva, jonka nimeä en saa heti päähäni, mutta jossa tarina on puristettu aika lailla samaan kaavaan kuin Fordin länkkärissä. Olisiko elokuvan tuottaja ollut Val Lewton ja ohjaaja Mark Robson?

Haycox taas: kirjassani Kuudestilaukeavat on hänestä hakusana. Valitettavasti häneltä on käännetty lähinnä romaaneja pokkareina, joten hänestä ei saa Suomessa kunnollista kuvaa. "Stage to Lordsburg" eli Hyökkäys erämaassa -elokuvan taustanovelli on käännetty ainakin kerran, Viikon kertojat -lehdessä 50-luvulla. Novellia ei kuitenkaan pidetä kovin keskeisenä Haycoxin tuotannossa, ja Fordhan suhtautui elokuvien pohjateksteihin ylipäätään halveksuvasti. (Hän inhosi mm. He ratsastivat yhdessä -elokuvan pohjalla olevaa Will Cookin minusta erinomaista romaania, joka on suomeksi muistaakseni nimellä Comanchien vankina. Kirja on huomattavasti parempi kuin elokuva.) Minulla on Haycoxin valitut lännennovellit, voin lainata sitä (jos löydän sen), jos asia kiinnostaa sinua. Häntä kyllä arvostetaan Yhdysvalloissa yhtenä keskeisenä lännenkirjailijana, joka novelleissaan yhdistää eurooppalaisen taidenovellin parhaat perinteet amerikkalaiseen kuvastoon.

Mitä tulee Hyökkäys erämaassa -elokuvan rasismiin, niin se on ollut erittäin haitallista sen takia, että vasta sen myötä lännenelokuvissa alettiin kuvata intiaanien väkivaltaisuutta ja intiaanien hyökkäyksiä valkoisia kohtaan. Aiemmissa länkkäreissä 1900-1920-luvuilla intiaanit olivat joko traagisia hahmoja tai jopa valkoiset ystäviä, ja 1930-luvulla he olivat aika lailla poissa ja länkkäreissä kuvattiin "vain" valkoisten omia kahinoita, esim. kultaryntäystä tai hevosvarkaiden kiinniottamista.

Etsijöillä on muuten silläkin kirjallinen pohja, Alan LeMayn romaani, jota en ole lukenut ja jota ei ole suomennettu. Elokuva on aika epätasainen, mutta sen upeimmat kohdat ovat todella hienoja.

Suosittelen muuten Ruudinsavu-lehteä, jonka löydät ainakin Akateemisesta ja Ison Omenan kirjastosta. ;)

Juri kirjoitti...

Ehem.. siis "valkoisten ystäviä".

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Juri, kiitos antoisasta kommentista! Täytyy heti tutustua kirjaasi ja Ruudinsavuun ynnä Haycoxiin heti kun pahimmat kirjoituskiireet hellittävät!

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Ida, pidetään siis joku päivä vaihto! Mun omasta hyllystä ei löydy yhtään Munroa. En myöskään ole koskaan kiinnittänyt Munron käännöksiin kovin paljoa huomiota, mutta olen huomannut tuollaisen ilmiön (että englanti tulee suomen läpi) monissa käännöksissä ja aika usein jopa alkuperäisissä suomenkielisissä teksteissä, varsinkin jos ne on jotain sellaista genreä, jossa on vahvat englanninkieliset esikuvat.