sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Ovatko nämä tonttuja? (Finnconista ja Novasta)

Käväisin viikonlopun scifi-kokoontumisajoissa perjantaina kuuntelemassa kunniavieraiden John M. Harrisonin ja Farah Mendlesohnin keskustelua ja osallistumassa Novan palkintojenjakoon.

Kunniavieraiden keskustelu oli kiva ja viihtyisä. Se rönsyili moniin kiinnostaviin teemoihin, kuten siihen onko Spike hyvä vai paha. Harrison sanoi että hyvä ja Mendlesohn että paha.

Harrison ja Mendelsohn kertoivat yleisölle kikan, jonka avulla kirjasta tulee kiivastahtinen pageturner, jota lukija ei voi laskea kädestään. Sankarille pitää kehittää paitsi eteenpäin vetävä koukku - eli siis se päämäärä, jota kohti hän pyrkii - myös takaapäin puskeva tekijä, eli jokin asia, jota hän joutuu pakenemaan. Sillä tavoin tarina pysyy koko ajan vinhassa liikkeessä.

Lisäksi kunniavieraat mm. purnasivat siitä, että fantasiakirjojen pahikset ovat degenertoituneet särmikkäiksi hyviksiksi. Kumpikin oli kurkkuaan myöten täynnä seksikkäitä vampyyreita. Mönkiäiset ja hirviöt ovat jo syrjäyttäneet tylsät miehet romanttisten kioskikirjojen alfauroksina (ainakin Amerikassa).

Sitten muutama sana Novasta, jonka tuomaristossa minulla oli ilo olla toista ja viimeistä kertaa: Ensinnäkin tänä vuonna oli minusta hyvää settiä. Neljä parasta olivat suorastaan vaikuttavia ja kaikki finalistit olivat tavalla tai toisella onnistuneita. Osallistujille on luvassa yleispalautetta ja finalisteille myös yksilöityä palautetta, joten opastan tädillisesti vain vähän. Tässä Sokeripalan kaksi teesiä aloittelevalle spefi-novellistille:

1) Yritä samaistua lukijaan, joka ei novellia aloittaessaan tiedä mistään mitään. Hän ei näe telepaattisesti kirjailijan ajatuksia, joissa tarina on kiinnostava ja looginen, henkilöhahmot eläviä ja miljöö värikäs. Kaikki oleellinen täytyy kirjoittaa. Monesti aloittelevia kirjoittajia muistutetaan siitä, että asioita ei saa selittää puhki, ja se onkin hyvä ohje, mutta rivien välistä ei pysty lukemaan mitään jos riveillä ei ole vihjeitä. Tekstistä ei saisi puuttua esimerkiksi osaa juonesta tai sellaista luonnekuvausta, jonka perusteella lukijakin oivaltaisi, että sankari on menneisyytensä riivaama (tai mitä nyt onkin). Novelli kannattaa luetuttaa etukäteen esilukijalla ja kysyä häneltä ymmärsikö hän mitä siinä tapahtui. (Ateljeekriitikon pitäisi tietysti tuntea jonkin verran lajityyppiä. Eräs Nova-finalisti kertoi vieneensä vampyyri-splatterinsa kotipuolensa kirjoittajapiiriin näytille. Siellä oli sanottu: "En oikein tajunnut - olivatko nämä tonttuja?")

2) Luota itseesi. Kirjoita siitä mikä kiinnostaa, sillä tavalla kuin osaat ja haluat. Paitsi että jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokaisella ihmisellä on sisimässään paljon erinomaisia ja ainutlaatuisia lauluja. Jenkkiviihteen tai kuulaan taideproosan jäljittely ei ole yleensä kiinnostavaa, mutta pienetkin yksilölliset ajatukset ovat. Myöskään ei kannata yrittää kirjoittaa paremmin kuin osaa, koska yksinkertainen on yleensä kauniimpaa kuin epäonnistunut monimutkainen.

Novan voittaja ei päässyt paikalle eikä moni muukaan top 10:stä. Ehdin jutella harmillisen vähän osallistujien kanssa, mutta onneksi edes jotain. Eräs kirjoittaja oli tehnyt siskonsa kanssa kymmenen vuotta fantasiaromaania. Toivottavasti sen pääsee joskus ostamaan kaupasta! Kuulin myös, että viidenneksi tullut kilpailija on vasta 14- tai 15-vuotias, ja siihen ei voi sanoa muuta kuin että way to go.

Finnconista löytyy raportti ainakin Tero Ykspetäjän blogista täältä. Novan tulokset löytyvät täältä.

8 kommenttia:

Marko kirjoitti...

"viidenneksi tullut kilpailija on vasta 14- tai 15-vuotias".

Mihin maailma on menossa? Käyttääkö nykynuoriso jotakin mystistä kirjoitusdopingia, josta meille ei kerrota?

No ei, vaan onnea saavutuksesta kyseiselle tekijälle. Lienee enemmän kuin todennäköistä, että hänestä kuulemme vielä.

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Marko, niinpä, on se nykynuoriso hämästyttävän lahjakasta! Haastattelin muutama vuosi sitten ranskalaista Flavia Bujoria, joka oli kirjoittanut 13-vuotiaana ihan normaalin pätevän fantasiaromaanin. Ja eikös se Eragonin kirjoittaja ollut myös ihan juniori? (tosin se kirja taitaa olla surkean maineessa)

Marko kirjoitti...

Minäkin aloitin ensimmäiset romaanini nuorena, 11-12 -vuotiaana, mutta niissä oli kaksi keskeistä ongelmaa:

1. En kirjoittanut yhtäkään käsikirjoitusta alkua pidemmälle.
2. Ne alutkin olivat aivan paskoja, jopa ikä huomioiden.

Muuten koen kyllä sukulaissieluisuutta Bujorin ja muiden kanssa!

Toinen yritys oli kirjoittaa kavereiden kanssa yhdessä, mutta sekin aina keskeytyi, kun ulkona oli joitakin jänniä muurahaisia.

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Marko, entä jos nyt on kyseessä se kuuluisa "sokeutuminen omalle tekstille" ja oikesti lapsena kirjoittamasi romaanin alut ovat hienoja? Voisiko ne kirjoittaa nyt loppuun asti, kun sinulla on aikuisen pitkäjännitteisyys eikä muurahaisten seireenilaulu saa sinua niin helposti valtaansa?

Marko kirjoitti...

Jännät muurahaiset kiehtovat vieläkin joskus liikaa, ja muistan yhden lapsuuden tarinanraakileen, jossa päähenkilö oli seikkaileva arkeologi ja pahiksena Hitler.

Kas kun ei E.T. vastaan Gremlins.

Ikävä kyllä lapsuudentarinoissani arvo taitaa olla pelkästään nostalgiassa. Lapsinerojen sarjassa tulisi selkään niin että raikaa.

Miina Supinen kirjoitti...

Tai Peukaloinen vastaan Tao Tao.

Megajoule kirjoitti...

Hanki parempia kriitikoita! Muistui blogitekstiäsi lukiessa mieleen ystäväni yo. ohje, kun kerroin, että yritän kovasti kirjoittaa, mutta aina kun näytän tekstejä kotiväelle, saan kuulla laittavani lahjani hukkaan.. Eli vika ei tosiaankaan aina ole kirjoittajassa, niin kuin tuo tonttujuttu osoitti, vika voi olla myös lukijoissa!!!

Vaan mistä hankkia parempia lukijoita, jos suomi on ainoa kieli jota osaa kunnolla ja tämänkokoisesta maasta ei löydy riittävästi (siis julkaisemisen kannalta) lukijoita. Onneksi on sentään internet ja sen ihmeellinen maailma, jonka välityksellä huudella niille muutamalle muulle, joilla ajatus lentää samoissa sfääreissä itsen kanssa :)

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Megajoule! Olen täysin samaa mieltä. Osaamattomat ja/tai lannistavat ateljeekriitikot ovat pahimmillaan hyvin vaarallisia.