torstai 15. toukokuuta 2008

Ilmaista kikkeliä kesäkuussa

Mika Waltarin juhlavuoden kunniaksi WSOY:n nettisivuilla julkaistaan koluminsarja aiheesta aiotko kirjailijaksi. Jari Tervo siellä kirjoittaa, että älä aio, minä kirjoitan että aio vaan, vaikka kirjastasi tuleekin huono, ja Mari Mörö, Tuomas Kyrö ja Tuula-Liina Varis käsittelevät aiheen muita aspekteja. Kolumnit löytyvät täältä.

Sain hiljattain valmiiksi kesänovellin VR:n Matkaan-lehteen. Se ilmestyy kesäkuun numerossa, jota saa rautatieasemilta ilmaiseksi. Aiheen ja tyylilajin suhteen käteni olivat muuten vapaat, mutta uskonto, politiikka, rautatiet ja kohtuuttoman alatyyliset jutut olivat kiellettyjä. Viimeksi mainitun kanssa olin hieman epävarmoilla vesillä, mutta tilaaja vakuutti että kyllä ne kikkelitkin saavat siellä heilua (sic).

Kirjallisessa mielessä on ollut muuten aika hiljaista. En ole löytänyt mitään kiinnostavia uusia kirjoja, mutta olen lukenut uudelleen Kim Stanley Robinsonin Antarktikan ja Escape from Kathmandun, joista pidän kummastakin hyvin paljon. Robinson tunnetaan parhaiten pitkistä ja hieman infodumppauksesta syytetyistä ekoscifi-tiiliskivistä, joissa asutetaan Mars tai kärsitään ilmastonmuutoksesta luonnontieteellisesti uskottavalla tavalla. Escape from Kathmandu on Robinsonin vähemmän tunnettuja teoksia ja aivan eri tyyppinen, vaikka siinäkin on vaikuttavaa luonnon ja ääriolosuhteiden kuvausta. Kyseinen teos on pöhkö ja sympaattinen Nepaliin sijoittuva veijaritarina. Siinä ajetaan hirveän lumimiehen kanssa polkupyörällä ja muuta vastaavaa. Luin Escape from Kathmandun ensimmäistä kertaa, kun olin itsekin Katmandussa ja kärsin sittemmin Nokialla mainetta niittäneestä giardia-alkueläimestä. Ostin kirjan nimen perusteella, koska halusin kotiin kuolemaan, ja se oli niin hauska, että vatsatauti muuttui siedettäväksi.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva ja jotenkin koskettavakin kolumni WSOY:n sivuilla! Tunnuit olevan ainoa, joka kirjoitti aiheesta, muut jaaritteli pahasti kaikesta muusta, mm. "julkisuudesta".

t. Ponifani

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kolumni! Nyt tartteekin odottaa, että saa sen ilmaisen kik...lehden sieltä asemalta.
Minä luin juuri Claire Castillion Pieni sydän jaksaa rakastaa. Niin ihmeellisiä novelleja, että on pakko hakea se edellinenkin, Äidin pikku pyöveli.

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Ponifani! Kiva että pidit. Olen joskus miettinyt, että miksiköhän monet kirjailijuutta käsittelevät kolumnit, nettisaitit sun muut oppaat käsittelevät melkein pelkästään julkaisukynnyksen ylittämistä ja sen jälkeistä elämää tai muuta melko epäolennaista. Ehkä siksi, että itse kirjoitusakti on yksilöllinen eri ihmisillä?

Hei Kini! Kiitos! Ja kiitos myös lehdestä, se tuli tänään. En olekaan lukenut Castilloa, täytyy tutustua kun tulee vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ehdottomasti paras noista Waltari-kolumneista! Hyviä siellä on muitakin, mutta mikähän siinä on, että yleensä tulee kirjoitettua (itsekin) jotenkin etäältä eikä siitä, mikä on naaman edessä ja ilmeisintä.

Tuo kolumni kuvaa yhtä aivan perustavaa kokemusta kaikessa kirjoittamisessa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihailtavaa rehellisyyttä, *kirjailijahan aivan avautuu!*.

Anonyymi kirjoitti...

Tekstisi Södikan saitilla oli kiva; just oikeaa puhetta epävarmalle lukijalle, jonka sisällä kärvistelee luomisen tuli.

Blogissasi mainitsit Kim Stanley Robinssonin kirjoja, jotka ovat täälläkin tulleet luetuiksi. Niissä kiipeillään tosin hengästyttävän paljon. Selityskin löytyy: Wikipedianhan mukaan KSR harrastaa vuoristokiipeilyä. Pitäsiköhän munkin aloittaa :)

Serious Sam

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Marko, hyvä kuulla että kokemus on tuttu muillekin, kun ei tuollaisesta tunteesta paljon puhuta kirjoittajien kesken. Sinänsä ymmärrettävää - keskustelu kustantajan kekkereissä menisi varmaan jotenkin näin:
A: Uusi kirjani on aika huono.
B: Höpö höpö! Hyvä sen on!
A: Ei kun ihan rehellisesti sanottuna; kyllä se on aika huono.
B: Voi herranjumala! Kehujako sinä yrität kalastaa?
A: EI kun en minä sitä... EI tässä nyt muidenkaan läsnäolijoiden uudet kirjat niin ihmeellisiä ole, jos totta puhutaan...
B: Smitäh? Kerjäätkö sinä turpiisi? Hei jätkät! Tämä täällä haukkuu meidän tuotantoa!

Moi Teemu! No, tuo nyt oli vielä aika hillitty rehellisyyden puuska. Joskus vielä avaudun aiheesta "en tiedä mitä te muut asiasta ajattelette, mutta omasta mielestäni olen nero".

Moi Serious Sam! KSR tosiaan kuvaa sen kiipeilemisen houkuttavaksi. Onkohan se oikeasti kauhean työlästä?

Anonyymi kirjoitti...

She has eczema. inadequacy as you may or may not acknowledge is
where your organic structure is ill-fed because it silent, that once the Urticaria appears,
it may direct a tenacious to plow them.

Also visit my homepage hives stress
My web page - symptoms of hives