sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Kannattaako kirjailijan blogata?

Robin Hobb on ankarasti sitä mieltä, että ei. Kirjailija, joka bloggaa, ei saa tarinoitaan valmiiksi, koska kommentoi koko työpäivänsä ajan virtuaalisten kavereittensa kissanpentuja ja ruokareseptejä. Mielestäni Hobb on jossain määrin oikeassa ja samaa mieltä tuntuu olevan George R. R. Martin, joka onkin tainnut kommentoida kissanpentuja pidemmän kaavan kautta, koska Tulen ja jään laulu täydentyy tooodella hitaasti.

Internet on kieltämättä ihan saatanasta. Saan aina itse parhaiten töitä tehdyksi, jos nettiyhteys on jostain syystä epäkunnossa. Tietysti bloggaamisen lisäksi on tuhansia ja taas tuhansia muitakin tapoja viivytellä jos ei jaksa tarttua hommiin.

Kirjailijoiden blogeissa on myös sellainen ongelma, että ne saattavat repiä rikki hauraan mielikuvan kirjailijasta, joka on syntynyt ihanaa tuotantoa lukiessa. En tiedä harmittaako ketään muuta lukea palvotun neron jokapäiväisiä mietteitä pyykinpesusta, mutta minusta se on todella traumatisoivaa. Kuten aiemmin kerroin, ihailin nuorempana kovasti Neil Gaimania. Olin muodostanut hänestä päähäni tyylikkään goottiunelman ja arvatkaa miltä tuntui, kun luin hänen blogistaan, että hän harrasti kuminauhajumppaa ennen kirjakiertuetta, koska oli päässyt mahaa kertymään! Onneksi olin silloin jo elämän koulima aikuinen. Jos olisin lukenut kuminauhajumpasta 15-vuotiaana, olisin hukuttautunut Vantaankoskeen. Neil Gaiman ei ole ainoa kirjailija, josta tiedän enemmän kuin haluaisin.

Toisaalta pidän kovasti monista kirjailijoiden blogeista ja seuraan useita, eikä niiden lukeminen yleensä vie kohtuuttomasti aikaa tai muutenkaan pilaa päivää. Sokeripalakaan ei vie työaikaani, koska päivitän melko harvoin. Uskon, että bloggaamisesta on monenlaista hyötyäkin kirjailijalle: se voi tarjota rohkaisevaa tunnetta viiteryhmästä ja lukijoista, tuoda kirjoille lisää lukijoita (ainakin itse olen hankkinut kirjoja sen perusteella, että tekijä on tuttu netin kautta) ja jos kirjailijan persoonaa tai teoksia riepotellaan julkisuudessa, niin ainakin joku julkisuuden kolkka pysyy hänen omissa käsissään.

Ja lopuksi Robin Hobbista vielä vähän: Arvelisin hänen olevan niitä kirjailijoita, jotka vannovat ennen kaikkea yksinäisen puurtamisen nimiin, eivätkä näe (netti)yhteisöllisyydessä arvoa. Muistelen lukeneeni, että Hobb ei koskaan näytä viimeistelmättömiä tekstejään kenellekään muulle kuin kustannustoimittajalle. Lisäksi hän vastustaa todella jyrkästi fan fictionia - ylipäänsä ja varsinkin omiin kirjoihinsa pohjautuvaa - vaikka monet kirjailijat pitävät sitä pikemminkin kunnianosoituksena. Robin Hobbhan on siis se, joka on kirjoittanut loistavan Näkijän taru -fantasiatrilogian, kohtuullisen loistavan Liveship Traders -trilogian ja väsähtäneen Lordi Kultainen -trilogian. Parhaillaan hän kirjoittaa Solider Son -trilogiaa, jota en ole lukenut, mutta joka on kuulemma aika puuduttava.

Olisi mukava kuulla mielipiteitänne bloggaamisen ja blogien seuraamisen iloista ja haitoista, mutta jos kukaan ei kommentoi, oletan, että olette kirjoittamassa suurta suomalaista romaania tai tekemässä jotain muuta tärkeää.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse pidän blogittamista pitkälti verryttelynä, joka ylläpitää kirjoitusvirettä ja valmistelee siihen. Ehkä tilanne olisi toisenlainen, jos olisin kokopäiväinen kirjailija. Kun en ole, kirjoitusrupeamat sijoittuvat pitempiin vapaisiin ja siinä välissä aika helposti kadottaa kirjoitusvireen jos ei esimerkiksi blogita. Ja bloggaamisen tapainen kirjoittaminen on rentoa ja helppoa, kun taas romaanin kirjoittaminen on kaikkea muuta, ja siksi blogiin kirjoittaminen on hyvää vastapainoa Kaunokirjallisuuden Kirjoittamiselle.

Ja toisten kirjailijoiden blogeja on mukava lukea, tulee jonkinmoinen yhteisöllisyyden fiilis, vaikka ei kovin usein lajitovereita pääsekään tapaamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minähän olen blogihulttio, päivittäminen on ihan hänessä. Se kone, jolla kirjoitan (muuten juuri sitä Suurta Suomalaista Romaania, mistä arvasit?) on ihan erakko, sillä mihinkään verkkoon pääse. Täytyy ryömiä aina tornista alakertaan toiselle koneelle. Ja olen laiska ryömimään.

Minustakin on mukava lukea kohtalontovereiden blogeja, missä mennään ja miksi. Omassa blogissani tarjoan vaihtareita, aika repaleisia tosin. Ajan säästämiseksi olen paikalla täällä-ei-missään hyvin satunnaisesti. Ainoa haittahan tässä tosiaan on se, että verkkosusi syö aikasi eikä sinulle jää mitään...

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Pazi, totta, vireen ylläpito on tärkeää, bloggaamalla tai muuten. Olen huomannut, että tatsi voi alkaa hiipua ihan muutamassa päivässä, jos ei kirjoita yhtään.

Moi JPK, erakkokone on kieltämättä aika hyvä valinta, jos haluaa tehdä suuren suomalaisen romaanin. Onnea vaan sille!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä verkko on saatanasta. Mutta nimen omaan verkko itsessään, ei blogit sinällään. Verkossa keksii aina tuhat syytä olla kirjoittamatta sitä kaunokirjallista tekstiä, jota pitäisi tehdä juuri silloin. Voi vaikka tuijottaa sähköpostilaatikkoa ja odottaa, että sinne kolahtaisi jotakin.

Toisaalta blogit ovat oivallinen tiedonvälityksen keino. Voi olla, että nykypäivän kirjailijalle verkko on perin tärkeä tapa tavoittaa lukijoita ja saada palautetta.

Mutta semmoinen "ei ihan joka päivä" -tahti sopii minulle. Jää aikaa muullekin. Jopa sille romaanille. Kuitenkin, sitä kirjoittaa myös muille kuin itselleen. Blogienkin kautta.

Anonyymi kirjoitti...

Entisenä tupakoitsijana tunnistan kyllä addiktion, kun sellaisen kanssa olen tekemisissä. Minulle blogi on muutakin kuin henkireikä. Se myös addiktoi.

En tiedä miten käy, kun pitää alkaa kirjoittaa Sitä Mitä En Verkossa Mainitse Nimeltä Ennen Kuin Se on Valmis. Silloin joudun luultavasti tekemään säännöt blogin suhteen (kerran viikossa työviikon päätteeksi).

Mutta tässä on varmasti paljon henkilökohtaisia eroja.

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Anne, netissä keksii tosiaankin tuhat syytä olla kirjoittamatta ja löytyyhän niitä viivyttelyn keppihevosia muualtakin. Joskus olen jopa huomannut siivovani, ettei tarvitsisi tehdä tehdä jotain työlästä. Silloin ollaan jo syvällä...

Ja hei Marko, onko tarkoituksesti jonain päivänä yllättää blogisi lukijat ja ilmoittaa, että suuri painiromaani on nyt muuten valmis?

Anonyymi kirjoitti...

Itselleni bloggaaminen on myös ideoiden prosessointia, etenkin romaaniin käytetyn lähdekirjallisuuden lukemisen osalta. (Nedut-kirjaa edeltävän vuoden mittaan blogissa puhuttiin monista kirjoista juuri sellaisten ajatusten kautta, jotka sitten, muodossa tai toisessa, siirtyivät Nedujen tarinaan.)

Lisäksi blogissa on muutenkin mukava hehkutella hyviä juttuja (ja haukkua huonoja), heitellä irtoideoita (jotka saattavat siirtyä johonkin tulevaan projektiin), mainita joitakin näennäisen irrallisia asioita jotka ovat vaikuttaneet kirjani detaljeihin tai suuriin linjoihin (ikään kuin kirjallisuudentutkijawannabeiden iloksi 8-). Tai vain kertoa mahdollisille tulevien julkaisujen odottajille, missä hankkeen suhteen mennään. Tai vain kommentoida jotakin ajankohtaiselta tuntuvaa.

Istun päivätöiksenikin saman kirjoituspöydän ääressä kotosalla, joten jossakin mielessä kyse on myös eräänlaisesta omalaatuisesta haarasta sosiaalisessa elämässäni (johon kuuluu kyllä blogituttujen ohella järjestöjä, rakkaita ystäviä ja muita "oikeita" kontakteja).

Miina Supinen kirjoitti...

Hei jPekka, kiinnostavaa tosiaan kuulla näitä bloggaamisen syitä, kun ne tuntuvat olevan jokaisella vähän erilaisia. Keskeneräisten projektien työstäminen blogissa kuulostaa hyvin rohkealta. Itse taidan olla enemmän Markon linjoilla, enkä uskalla paljon kertoa blogissa tai muuallakaan kovin paljon keskeneräisistä jutuista. Pelkään taikauskoisesti, että ideoista lähteeä puhti, jos niistä puhuu ennen aikojaan. Yrttimaan aikakirjan tapaisen blogin seuraaminen on kyllä kieltämättä tosi kiinnostavaa lukijoille. Sehän on vähän niinkuin making of -dokumenttin.

Anonyymi kirjoitti...

Riippunee kirjoittajan halusta piilotella tai saada yleisöä tai saada vain sormiharjoituksia.

Siis että onko kirjailijan blogi hyvä vai paha.

Luen hyvin satunnaisesti kirjailijoiden blogeja, mutta sinun blogisi on hauska, viihdyttävä, informatiivinen. En ole lukenut kirjaasi, mutta blogiin törmättyäni olen laittanut sen sille pitkälle listalle "ehkä joskus luen". Päättelen, että näin ollen tästä hyödyt sekä sinä kirjoittajana ja kirjailijana, että minä median kuluttajana (siis viihdyn, nauran ja saan myös informaatiota).

Eli siis yksinkertaisesti: Minä tykkään blogeista ja turha kainostelu niiden suhteen pitäisi jo unohtaa (minunkin, koska itseäni nolottaa aivan kamalasti julkiseseti tunnustaa, että joskus ehkä jossakin kirjoitan blogia).

Ei ole kirjailijan, vaan lukijan oma vika, jos hän tunkee nenänsä kirjailijan nettisivuille!

terveisin Sanna.

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Sanna ja kiitos kommentista, onpa kiva kuulla, että tästä blogista on iloa. Olisi tosiaankin aika lopettaa kainostelu blogien suhteen, mutta minkäs teet kun on niin kainosteluun taipuvainen luonne.

Anonyymi kirjoitti...

Terve Miina,
minulle blogien lukeminen on hengittämistä, ja kuten joku aiemmin mainitsikin myös omanlaista vertaistukea kaltaisiltaan. Runoilijoiden kohdalla blogit ovat mahtava keino päästä sellaisiin runoihin käsiksi joita ei välttämättä antologioissa ja lehdissä, saatika kokoelmissa näe. Saa erilaista mielenkiintoista luettavaa, parhaimmillaan odottamatonta.
Ainoana haittana lienee ajan puute, mutta sehän on vain järjestelykysymys, eikö :)?

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Teemu, netinkäyttösi kuulostaa aika ihanalta. Joskus sitä tosiaan löytää netistä jotain kiinnostavaa luettavaa, jota ei voisi löytää koskaan printtimediasta, mutta minusta sellaisten tekstien etsiminen muistuttaa harmillisen usein neulan etsimistä heinäsuovasta. Ja se ajan puute ei oikein järjetelemällä helpotu niin kauan kun vuorokaudessa on vain ne 24 tuntia, joista osa täytyy kaiken lisäksi nukkua, ellei sitten hylkää työtään ja perhettään ja katoa jonnekin Goalle elelemään halvalla!

Anonyymi kirjoitti...

Juu, on aivan totta, että tunnit tuntuvat loppuvan aina vuorokaudessa kesken vaikka kuinka järjestelisi... Nykyään tosiaan, ja jatkuvalta tendenssiltä näyttää tästedeskin, netissä on tarjontaa jokaiseen junaan, ja aika paljon potaskaa tulee vastaan. Onneksi runouteen ja kirjallisuuteen liittyviä blogeja ja sivustoja, jotka minua kiinnostavat, ei vielä niin järkyttävän paljon ole, joten niiden suodattaminen kahvinpurujen lomasta on melko helppoa. Mutta lisääntymään päin ovat, kaiketi...

Pitäisiköhän lähteä Goalle?

Anonyymi kirjoitti...

Jätän suosikkikirjailijoideni omat blogit ja fanisivustot tahallisesti rauhaan - muita voin lukea ja kommentoida. Rauha siis Hobbille, odottaisin kovasti Liveship Tradersien suomentamista...
Piruuttaan pitää käydä lukemassa aina joitakin blogeja ja avaamassa ääntään, kuten tässäkin. Bloggaaminen avaa sormikoukkuja kirjoittamisen edellä ja virkistää aivosoluja (ei, minä EN kirjoita sitä Suurta Suomalaista Romaania!). Mutta jos on tarve kirjoittaa asia-asiaa lehteen eikä muuten pysty, bloggaus voi avittaa alkuun. Sen jälkeen pystyy tarttumaan mihin tahansa kepein mielin ja harkiten =b

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Polga, kiitos kommentista! Varmaan ihan hyvä linjaus pysytellä poissa lempikirjailijoiden saiteilta. Niillä saattaa olla tosiaan vähän latistava vaikutus. Itse en tosin malta pysyä poissa, vaan menen aina toiveikkaana katsomaan jos kuitenkin osa kirjojen loistavuudesta olisi sädehtinyt nettiin asti. Yleensä jälkeenpäin on epämääräisen pettynyt fiilis. Onneksi useimmat lempikirjailijoistani eivät bloggaa (koska ovat kuolleita.)

Anonyymi kirjoitti...

Kai näitä vanhempiakin sopii kommentoida?

Olen ollut tietoinen tästä blogista jonkin aikaa, mutta nyt vasta luin kunnolla, kun sain luettua romaanisi. Kun aloin lukea blogeja, tuli vähän ristiriitainen esimerkki kirjailijablogeista: eräs blogi herätti kiinnostukseni kirjaan, mutta kirja kärsi siitä, että olin lukenut kirjailijan blogia. Sen jälkeen olen varonut. Kun yhden kirjan on lukenut, blogi tuskin enää häiritsee.

Tässä ketjussa kommentoineiden kirjailija-bloggaajien blogeista on tämän huolen takia ainakin JPK vielä vieraampi.

Pidin muuten romaanistasi tosi paljon. Hienous korostui, kun aihepiiri ei etukäteen viehättänyt mitenkään.

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Liekkiö ja kiitos viestistä! Mielellään näitä vanhempiakin postauksia saa kommentoida, mutta en välttämättä huomaa kommentteja ainakaan heti, koska niistä ei tule mitään ilmoitusta sähköpostiini tms.

JPK:n blogi on minusta aika "turvallinen" siinä mielessä, että siellä on aika asiallista asiaa, eikä kovinkaan paljon syvämietteitä kirjailijan sielusta tai tuotannosta, jotka saattaisivat vaikuttaa kirjojen lukemiskokemukseen. JPK:n sivuilla on muuten myös paljon katkelmia hänen kirjoistaan.

Ja kiitos, kiva kuulla että pidit kirjastani!