lauantai 30. tammikuuta 2010

Kirjoja, joita voi lukea yhdellä silmällä

Vietän nykyisin päiväni enimmäkseen pienehkössä huoneessa 3 ja 1-vuotiaan kanssa. Tilanne asettaa suuria laatuvaatimuksia kirjallisuudelle.

Mitään kunnollista ei kannata yrittää lukea. Siitä seuraisi vain järkyttävä vitutus. Jos virke on pitkä, sitä ei pääse koskaan kerralla loppuun, ja jos kirja herättää jonkin tunteen tai ajatuksen, sitä ei ehdi käsitellä mielessään. Lukeminen keskeytyy yleensä kymmenen sekunnin sisällä. Jos lukurauha kestää kerrallaan useita minuutteja, alan epäillä että lapset ovat tuhoamassa kiinteistöä ja joudun keskeyttämään tarkistaakseni asian.

Yhdellä silmällä luettavien kirjojen laatuvaatimukset ovat nämä:

a) kirjan pitää olla jollakin tavalla mukava, kiinnostava, jännä tai hauska ja siinä pitää olla hyvä, eteenpäinvievä poljento tai juoni, niin että sen pariin tulee aina vain palanneeksi
b) lauseiden pitää olla lyhyitä ja kielen loogista ja yksinkertaista
c) kirja ei saa sisältää syvällisiä tai vaikeasti omaksuttavia ajatuksia
d) kirja ei saa olla missään nimessä kovin hyvä, koska silloin tunnen halua keskittyä siihen (huomaan joskus, että jos alan tosissani pitää jostain kirjasta, suljen sen heti ja jatkan vasta kun lapset nukkuvat)

Lehtiteksti, elämäkerrat ja simppelit tietokirjat toimivat hyvin. Kaunokirjallisuus on hankalampaa, koska sen pitäisi olla tavallaan hyvää, mutta sitten ei kuitenkaan liian hyvää.

Tällä hetkellä luen John Croganin kirjaa nimeltä Marley ja minä, ja se kertoo laimeahkosti, mutta tavallaan ihan kivasti labradorinnoutajan ja sen omistajien elämästä. Olen lukenut myös Karen Marie Mooningia, Marian Keyesiä, Holly Blackia, Helen Fieldingiä, Charlaine Harrisia ja joskus, kun univelka on aivan mieletön, olen lukenut Nora Robertsia. (En tajua miksi paljastan tällaista internetissä. Saatan kuulla korvissani kuinka auktoriteettini Imagen kirjakolumnistina murenee.) Myös Stephen King, Josephine Tey ja Quentin Patrick toimivat, ja monet muutkin, mutta nämä tulivat ensinnä mieleen. Luin vähän aikaa sitten Robert Harrisin Haamukirjoittajaa, mutta tykkäsin siitä niin paljon, että säästin sen iltalukemiseksi rauhallisempiin hetkiin.

Tämä kaikki saattaa kuulostaa jostakin kirjanystävästä hirvittävältä kirjallisuuden alentamiselta ja pyhäinhäväistykseltä. Miksi lukea kirjoja, jos ei pidä niistä? No. Asiahan on niin, että mielummin luen jotain kuin en mitään. Luulen, että käytän kirjoja nyt vähän samaan tapaan kuin jotkut telkkaria. Siis sillä tavoin, että kirja on yleensä kotona auki, ja vilkuilen sitä vähän muiden hommien ohessa. Ja iltaisin luen pelkästään timantinkovia, älyllisiä klassikoita. TIETYSTI.

Jos joku osaa suositella simppeleitä ja hyviä, mutta ei liian hyviä kirjoja, niin vinkit olisivat hyvin tervetulleita!

9 kommenttia:

Kini kirjoitti...

Novellikokoelmat ovat hyviä ja kaikki kuvateokset, runot ja kirjat, joissa on lyhyitä kappaleita. Minulla on sellaisia pakastimen päällä, että saa lukea ruuan laiton ohessa ja kun perheen ollessa kotona, EI voi keskittyä mihinkään TOSI hyvään.

Novellisti & runoilija kirjoitti...

Uskomatonta. Novellit ja runot siis kehiin silloin kun ei voi keskittyä mihinkään tosi hyvään? Joopa joo.

Tiina R kirjoitti...

Minä luin taaperoaikoina, siis lasten taaperoaikoina, Mary Higgins Clarkia :) Ne olivat ihan jees. Yritin lukea myös Robin Cookia, mutta voi herrajumala mitä kökköä!

Anonyymi kirjoitti...

Dennis Lehanen Suljettu saari vaikutti erinomaiselta tuohon käyttöön. Jännä, etenevä, mutta ei järin omaperäinen tai erityinen.

Pinkkis kirjoitti...

Vaivaako meitä joku naisellinen alemmuus kun "viihde" on taas huonompaa jota ei uskalla mainita? :) Mietin tätä kirjoittaessani jokin aika sitten bloggausta, että olen lukenut Dan Brownia, Marian Keynesiä ja Sophie Kinsellaa...

Anonyymi kirjoitti...

Bennett: Epätavallinen lukija

Brittiläisen kuivakalla huumorilla kerrottu lyhyt tarina siitä, mitä tapahtuu, kun kuningatar aloittaa lukemisharrastuksen. Ei haittaa, vaikka lukisi pari riviä kerrallaan eikä oikein pysyisi kärryillä siitä, millä sivulla on menossa :D.
Mukava välipala, ei rasita aivoja.

Ina kirjoitti...

Oot varmaan jo lukenut P.G. Wodehousen Jeeves-tarinat? Ovat tulleet uusina painoksina, ihan loistavia ja nimenomaan kaipaamaasi tarkoitukseen.

Hieno tunnustus, sitä paitsi. Ihmisten pitäisi pönöttää vähemmän ja kertoa enemmän siitä, mitä eri elämäntilanteissa jaksaa ja pystyy lukemaan. Odotan eläkevuosia, jolloin kirjanlukukykyni toivon mukaan palaa lukio- ja opiskeluvuosien klassikkotasolle. Työpäivän jälkeen tulee harvemmin avattua Dostojevskia, vaikka miten tekisi mieli ja olisi ihmiselle hyvästä.

Miina Supinen kirjoitti...

Kiitos näistä hyvistä vinkeistä! Olen monia näistä jo lukenutkin, vähän aikaa sitten just sen uuden Jeeves-tiiliskiven. Se on kyllä tosi kiva!

Pönöttely lukemisen suhteen on todellakin valitettavan yleistä! Olen myös vakaasti sitä mieltä, että helppo kirjallisuus ei ole (ainakaan aina) huonon kirjallisuuden synonyymi.

jovain kirjoitti...

Vähän myöhäinen kommentti, mutta toivottavasti huomaat tämän kuitenkin. Armistead Maupinin Tales from the City -sarja on erinomaista pätkissä luettavaa ja uskon että nauttisit niistä juonenmutkista ja siitä huumorista suuresti. Voin jopa lainata ekat osat enkunkielellä!

terveisin Johanna V.