tiistai 22. tammikuuta 2013

Liha tottelee kuria teatterissa


Riemuisia uutisia: Lihiksestä on tehty näytelmä, ja kantaesitys on adAstra-teatterissa Jyväskylässä 8. maaliskuuta. Näytelmän dramatisoi ja ohjaa Mirka Seppänen.

Lihiksen dramatisoinnista lavalle ja elokuvaksi on ollut vuosien mittaan silloin tällöin puhetta ja jotain alustavia suunnitelmia on joskus tehtykin, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun ne todella toteutuvat. Jipii! (Teatterin nimi on sama kuin Lihiksen säkenöivän päähenkilön. Sen täytyy olla hyvä merkki.)

Oma lusikkani ei ole kovin syvällä tässä sopassa. Mirkalla ja adAstran jengillä on ollut vapaat kädet tehdä oma tulkintansa. Olen lukenut kässärin ja se on upea, menee suoraan asiaan ja pysyy siellä ja virtaviivaistaa tehokkaasti romaanin höperehtiviä sivupolkuja.

Mirka kertoi kiinnostavan asian Lihiksen dramatisoinnista. Esikoisromaanissani on nimittäin yksi ihan tietty haaste dramatisoijille (ja juuri se voi olla syy siihen että kirjaa ei ole aikaisemmin muokattu näytelmäksi). Tapahtumat ovat kamariteatteria, intiimejä ja intensiivisiä parin tai muutaman ihmisen välisiä kohtaamisia, mutta puitteet ovat tosi isot, välillä täyttä spektaakkelia. Näiden kahden elementin yhdistäminen lavalla on hieman vaikeaa, tai ainakin se vaatii dramatisoijalta rohkeutta tehdä muutoksia ja omia tulkintoja.

En ole koskaan tullut ajatelleeksi tätä, mutta niinhän se tosiaan on. Romaanin miljöö on täynnä avomerta, luksusasuntoja, salaisia puutarhoja, bdsm-luolia, erilaisia kaupunkeja ja ties mitä. Luulen, että tällainen piirre on nimenomaan ominainen tarinoilleni. Pidän itsekin kirjoissa ja elokuvissa usein juuri niistä kohdista, jossa ympärillä tapahtuu jotain tosi suurta (tyyliin Atlanta palaa) mutta henkilöt ovat niin rakastuneita/vihaisia/sekaisin/tyhmiä, että jäävät keskelle myrskyä/tulipaloa/zombie-maailmaloppua pussailemaan ja riitelemään. Joissain teoksissa sellaiset kohdat ovat tylsiä suvantoja, mutta monissa suosikkijutuissani ne ovat niitä kaikkein tärkeimpiä kohtia. Ajatelkaa vaikka Buffya, eihän se olisi yhtään niin vahvaa ihmissuhdedraamaa, jos maailmanloppu ei olisi koko ajan tulossa.

Esityspäivät löytyvät täältä. Viimeinen näytäntö näyttää olevan vappuaattona.

Jyväskylässä on  kirjamessut 23.3. - 24.3. ja olen siellä kertomassa Orvokki Leukaluun urakirjasta, joka ilmestyy maaliskuun alussa, joten maaliskuussa on mahdollista pitää kokonainen Miina Supis -festari Jyväskylässä. Kaikki sinne!



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Miina,
Paljon onnea Lihiksen dramatisoinnin johdosta! Olisi mahtavaa päästä Miina Supis -festareille Jyväskylään, mutta jos se ei onnistu, otan hyviä viboja netin kautta vastaan etänä. Festareilla tulee varmasti olemaan mahtava meininki! Rock on, baby!
Terkkuja Espanjasta,
Eeva L.

Miina Supinen kirjoitti...

Oi Eeva! Pidetään me omat festarit heti kun ollaan samassa maassa. Muuten seuraavassa Oliviassa esiintyy SISMINEN SANKARI ja sinä bikineissä! Toivottavasti se ei haittaa, teistä kerrotaan erittäin myönteisessä valossa. Terveisiä sinnekin kaikille!

andersvacklin.com kirjoitti...

Kiinnostavaa tuo dramatisoinnin pohdinta! Jännittävää nähdä miten sovittaja on ratkaissut asian. Me tullaan Jossun kans huhtikuussa katsoo!

Miina Supinen kirjoitti...

Moi Anders, joo, minäkin odotan hyvin jännittyneenä. Ja tosi kiva että menette katsomaan!