Vietän nuhaista päivää kuuntelemalla Pet Shop Boysia ja siivoamalla tietokoneeni dokumenttikansioita. Olen löytänyt ilokseni monenlaisia pikku tekstejä, joita en edes muista kirjoittaneeni. Osa ei ole edes paskoja! (Osa on.)
Yksi akvaarioaiheinen novelli on itse asiassa niin hyvä, että aion hillota sen tulevaa käsittelyä varten. Novellin ainoa ongelma näyttäisi olevan Martti Joenpolven novellikilpailu-tasoinen synkkyys. Itseänikin alkoi vähän lukiessa jo ahdistaa. Kaikki akvaariokalat kuolevat, vanhemmat eivät ymmärrä mitään ja sitten isä syökin yhden kaloista. Olen kai kirjoittanut sen jonakin unettomana, demonien riivaamana yönä Apatosauruksen maata varten, mutta en olekaan sitten halunnut sitä päivänvalossa mukaan.
Lisäksi löytyi mm. Vesi-ilmapallo-niminen novelliaihio, jota muistelen todellakin tarjonneeni mukaan Apatoon. Rakas ja viisas kustannustoimittajani jätti sen kuitenkin rannalle. Hän sanoi, että alku toimii, mutta loppu ei. Tällainen se alku on:
Barbin kengät olivat kai jääneet isän ja äidin makuuhuoneeseen. Halusin mennä etsimään, mutta ovi oli lukossa.
"Sanna", äiti huusi sisältä, "nyt ei saa tulla sisään!"
"Avatkaa! Barbin kengät on siellä."
"Ei!" isä huusi. "Mene leikkimään!"
"Miksen mä saa tulla sisään?"
"Olemme sukupuoliyhteydessä!"
7 kommenttia:
Hei, voitko jo lähettää Apatooluksen tänne? Kaipaamme laatulukemista äidinkielellä.
V.
Hmmm.... Tämä kommentti on nyt hieman kryptinen.... Oletkohan se V joksi sinua epäilen? Olit tai et, laitahan osoite meilillä niin lähetän Apatooluksen heti.
Hyvä alku. Olitko se sinä, kun kirjoitit VR:n Matkaan-lehteen novellin nimeltä jotakin tyyliin "kirpeä aistimellinen" ja joka kertoi taidemuseotyöntekijästä muurahaispesäteoksen vahtina? Jos olit, se oli ihan saakelin hyvä (hyvä novelli se oli vaikket sinä sitä olisikaan kirjoittanut). Ja vielä jos se olit sinä, niin onko se jossain muualla esillä kuin tuossa kadonneessa lehdessä?
Hei, kyllähän se olin minä. Kiitos näistä kauniista sanoistasi! Novellin nimi on Kitkerä - aistimellinen teos ja se on mukana tässä uudessa Apatosauruksen maa -kokoelmassa lievästi viilattuna. Kirjasta unohtui merkintä siitä, että kyseinen novelli, samoin kuin yksi toinenkin, ovat uusintajulkaisukierroksella. Jos kävisi niin hyvä tuuri, että Apatosta otettaisiin toinen painos, niin täytyy muistaa laittaa siihen sekin tieto.
Loistavaa. Sun kirja mennee siis "tsekkiin". Pidin hirveästi calvinolaisesta tunnelmasta sekä kuvataidekäsityksestä, jossa performatiiviset ja taiteen määritelmälliset puolet yhdistyivät jotenkin latteasti siihen lappuun, jota vieras sai nuolaista ja kokea novellin sekä taideteoksen nimen. Visuaalisesti tuollainen teos olisi vielä mitä luultavimmin vaikuttava - eli kirjoitit teoksen, joka taiteena samanaikaisesti on kiehtova ja jotenkin ongelmallinen eettisesti. Erityisen osuvaksi tapauksesta tekee autenttinen museomiljöön ja -todellisuuden kuvaus. Moni maailma tulee tuossa tekstissä näkyväksi. Olen pitkään pohtinut tuota tekstiäsi, se jäi tuolloin lukiessa ottamatta talteen. Ihan parasta proosaa, jota on viime vuosina vastaan tullut.
Erikoisinta on se, että kuulemma tänä vuonna Mäntän kuvataideviikoilla (muistaakseni siellä) on ollut jokin tuon tapainen teos!
Ja kiitos näistä kommenteista. Tällainen palaute on kirjoittajalle suuri lahja.
Toi novellin alku on kyllä aivan helmi. Toivon näkeväni sen joskus valmiina!
Lähetä kommentti