Kirja julkaistiin alunperin syksyllä 2007 ja se löysi niin hyvin lukijansa, että myi tasaisen tappavaa vauhtia varsinaisen sesonkinsa jälkeenkin. Toista painosta on tällä hetkellä noin sata kappaletta jäljellä, mutta mistään kirjakaupan hyllyltä sitä ei ole voinut enää aikoihin bongata. Nyt kirjasta on tehty pokkariversio.
Haluaisin lahjoittaa pari kappaletta Lihistä teille Sokeripalan lukijoille, jos joku ei ole sitä lukenut tai vaikkapa haluaisi antaa sen lahjaksi. Juliastan siis pienen lukija-arvonnan alkaneeksi!
Kysyn: Mikä on parasta taustamusiikkia kuntosalitreeniin, seksiin ja/tai sisustamiseen?
Kaikki jotka vastaavat tähän Lihiksen teemoja syleilevään kysymykseen kommenttiosastolla ovat mukana arvonnassa. Laittakaa vastaus anonyyminä ja nimenne sijasta jokin nimimerkki. Ilmoitan maaliskuu alussa kaksi voittajanimimerkkiä, jotka voivat meilata minulle osoitteensa. Lupaan lähettää pokkarin vaikka kuuhun asti. Osallistukaa sankoin joukoin!
Olen suorittanut romaanini pitkän hännän kunniaksi myös hieman egogooglausta. (Yritän yleensä välttää sitä, koska siitä tulee äärettömän dorka olo koko loppupäiväksi). Löysin pari Lihis-kritiikkiä, joita en ollut aikaisemmin huomannut. Yhteiskuntapolitiikka-lehden Katja Heikkiläisen arvostelu on hyvin kattava ja punnittu ja siinä on löydetty kirjasta vaikka mitä hienoja nyansseja. Arvostelussa kerrotaan aika paljon juonesta, joten jos joku haluaa tutustua kirjaan aivan puhtaalta pöydältä niin ehkä sitä ei kannata lukea. K-blogin arvio on ilahduttava, koska siinä sanotaan, että Liha tottelee kuria oli iloinen yllätys ja parempi kuin maineensa. (Lihis on kautta aikain kärsinyt siitä, että sen synopsis kuulostaa hieman idiottimaiselta.)
16 kommenttia:
Jos kävisin kuntosalilla kuuntelisin Judas Priestin albumia "Painkiller".
Nimim. "Night Crawler"
Hiljaisuus, kaikkien kolmen.
t. nimim. Äänikammoinen
Kyllä salilla ainakin pitää olla jotain tosi menevää ja bassopitoista, saa paremman rytminkin harjoitteluun.
anni409
Salilla kuuntelen mielellään jotain aika nopeatempoista ja mielialaa kohentavaa, esim. Aretha Franklin menee hyvin. Seksin aikana minusta musiikki tuppaa olemaan aika ärsyttävää, mutta poikkeuksen tekee Airin klassikkolevy "Moon Safari", joka onkin enimmäkseen instrumentaalimusiikkia. Sanoja jos nimittäin alkaa kuuntelemaan niin ajatukset siirtyvät helposti pois no, käsillä olevista asioista.
Kuntosalille: Mikki Hiiri merihädässä
Seksiin: 70-luvun disko (miel. Rasputin)
Sisustukseen: vaimon puhe
Bloginpitäjän hieno romaani löytyy hyllystä kovakantisena, joten jätän pokkaripelin auki muille!
Jumppailuun Rammstein, sisustusta en harrasta. Musiikki ja seksi? Vähäisesti kokemusta yhdistelmästä mutta jotenkin tuli mieleen Kikka...
Annelina
Kuntosalille power metalia, ei lajin nimen takia, vaan koska musiikki menee kovaa, korkealta ja nopeasti. Tai sitten klassista, mutta siinä pitää olla tarkkana millaista klassista valitsee. Chopin ja Shostakovich eivät sovi samaan treeniin.
Seksiin ei mitään, koska toisen ääni, huokaukset ovat ehdottomasti parasta musiikkia.
Sisustamisesta ei ole käytännön kokemusta, mutta metallilla päässee pitkälle silläkin osastolla.. ainakin, jos sattuu sisustamaan goottilaista kartanoa. :)
(Olipas pliisuja vastauksia. No, olkoon.)
Kuntosalitreeniin jokin adrenaliinia uhkuva, rytmikäs musiikki; Rockysta tuttu Eye of the Tiger on juuri sopiva. (Mielikuvasta saa tavoitteen oman kehon muokkaukseen ja rytmistä tahdin toistoihin.)
Seksiin ei taustamusiikkia tarvita lainkaan. (On ihan tarpeeksi siinä, että kuulostelee lastenhuoneesta mahdollisten painajaisten ajamaa, mahdollisesti lähestyvää tassuttelua.)
Sisustamiseen - jonka itse omassa elämäntilanteessani miellän remontoimiseksi - tarvitaan vaihtelevaa taustamusiikkia. Radiojuontaja on siinä puuhassa parempi kuin omista levyistä koottu random-soitto.
Hilippa
Kuntosali - Vimpelin Väinämöinen: "Mahatma Gandhi"
Seksi - Alessandro Moreschi: "Domine Salvum Fac Pontificem Nostrum Leonem"
Sisustus - Spinal Tap: "Hell hole"
Nimim. "Saukki"
kuntosalilla/lenkillä dizzee rascalin ekaa levyä(muuten en räppiä kuuntele) tai rage againts the macheniä. sopivan vihaista ja raivokasta.
seksi sujuu parhainten ilman. aikaisempi kommentoija nimeltä muu mainitsi airin moon safarin. yksi entisistä ihastuksistani tykkäsi laittaa sen aina soimaan nukkumaan mentäessä ja seksiä tahdittamaan. vieläkään en pysty kyseistä hienoa levyä kuuntelemaan. meni maku!
sisustukseen tarvitsee hiljaisuutta.
Mursu
Rina Ketty ja J´attendre...
t: sajesaje
Rammstein sopii - sopivalla kappalevalinnalla - keskimäärin kaikkeen... Sisustamiseen voi ottaa kappaleen rauhallisemmasta päästä, koska siinä ei välttämättä tarvita tarmokasta rytmiä.
näin vastaa "Juustohiiri"
Kuntosalille ottaisin mukaan Billy talentia. Kaikki kolme levyä :).
Seksin jätän luonnonäänien varaan.
Sisustamiseen taas tuo viileyttä, rentoutta ja elämääsyleilevää onnea Stevie Wonderin 70-luvun tuotanto, vaikka innervisions ja fullfillingness' first finale -levyt.
t. Anonyymi-Anna, joka suositteli Epätavallista lukijaa
Kuntosalia en harrasta, mutta varmaan kuuntelisin White Zombieta, jos harrastaisin. Sama matsku sopii nimittäin kaikenlaiseen aggro-toimintaan.
Sisustamistakaan en harrasta, mutta siivoamisessa ei ole parempaa musiikkia kuin Juice Leskinen, jota pitää soittaa lujaa ja laulaa samalla.
Seksissä Ravelin Bolero on osoittautunut toimivaksi, joskin sillä on taipumus aiheuttaa myös suorituspaineita.
Bonuksena kerron, että kirjoittaessa taustamusiikkina ei ole saksalaisen synthpopin voittanutta. Wolfsteinin, Melotronin ja Einstûrtzende Neubautenin tuotannot soimaan, niin ei tarvitse hetkeen nousta koneelta tekemään mitään muuta.
Osallistun arvontaan nimimerkillä "Synthpopin syntinen kuuntelija"
Kuntosalia en harrasta, mutta varmaan kuuntelisin White Zombieta, jos harrastaisin. Sama matsku sopii nimittäin kaikenlaiseen aggro-toimintaan.
Sisustamistakaan en harrasta, mutta siivoamisessa ei ole parempaa musiikkia kuin Juice Leskinen, jota pitää soittaa lujaa ja laulaa samalla.
Seksissä Ravelin Bolero on osoittautunut toimivaksi, joskin sillä on taipumus aiheuttaa myös suorituspaineita.
Bonuksena kerron, että kirjoittaessa taustamusiikkina ei ole saksalaisen synthpopin voittanutta. Wolfsteinin, Melotronin ja Einstûrtzende Neubautenin tuotannot soimaan, niin ei tarvitse hetkeen nousta koneelta tekemään mitään muuta.
Osallistun arvontaan nimimerkillä "Synthpopin syntinen kuuntelija"
Öh, en harrasta mitään näistä kolmesta.. Siis täysin syräytynyt "normaalielämästä", mutta onnellinen siitä huolimatta (onko lupa..)
Musiikistakin alan olla syrjäytynyt (joten en kuuntele juuri koskaan juuri mitään juuri missään), mutta lihiksen pokkariversion ottaisin mielelläni (koska menin antamaan hienon kovakantiseni ystävälle, joka vietti 30-vuotispäiviään, kun ei muutakaan annettavaa ollut käden ulottuvilla (jos selkänahkaa ei lasketa). Olen siis syrjäytynyt myös normaalista kulutuksesta ja rahasta ylipäänsä, mutta sitä tässä ei taidettu kysyä :)
Lähetä kommentti