Viime viikonloppuna osallistuin kirjoittajapiirimme tapaamiseen Leinosen Annella. Oli hauskaa ja inspiroivaa. Julkaisemattomien käsikirjoitusten lukeminen on aina kivaa. Kirjat ovat silloin vielä villejä ja vapaita, ja niissä on kiehtovia rönsyjä ja höpinöitä. Vaikka kyllähän ne tietysti paranevat aina uudelleenkirjoittamisella.
Olen saanut etuoikeuden lukea etukäteen myös Tuuve Aron romaanin nimeltä Yöstä Aamuun. Se ilmestyy syyskuussa ja on viekas, vähäeleisen hauska ja omalaatuinen.
Kansien välistä olen lukenut Jules Barbey d'Aurevillyn ja Antti Nylénin teoksen Dandyismistä ja George Brummellista. Tuntui kuin olisi lukenut jostain marsilaisen elämästä.
Kirjoittamani novelli on nyt ilmestynyt Miss Mixissä. Se on kauhuromanttinen tarina, jossa kuutamo paistaa mielisairaalan kaltereiden takaa ja vangittu neito kaipaa mystistä rakastajaansa. Kuvitukseksi on valittu ilmeisesti kaksi Sabrinan Boys, boys, boys -videon extraa, joista toinen on krapulassa ja toinen irstailee vielä kännissä. Go figure.
Siinä nämä viimeaikaiset kirjalliset tapahtumat.
Ilmeisesti edellisen postaukseni guruilu oli liian törkeää hybristelyä, koska kirjoittamisen jumalat ovat lyönteet minut maahan. En ole kirjoittanut mitään käyttökelpoista varmaan kuukauteen. Toivon, että olen nyt tarpeeksi nöyrtynyt, koska deadlinet häämöttävät horisontissa.
4 kommenttia:
Nautittavaa oli se palautesessiointi, kiitos! Ja tuo on totta, että tekstit rönsyineen ovat kerrassaan söpöjä.
Kiitos itsellesi vieraanvaraisuudesta ja viisaista kommenteista! Murisevat terveiset K:lta J:lle!
Olen lukenut Tuuve Arolta yhden kirjan Harmi lämpöpatterista. Tykkäsin siitä hirveästi, nauroin ja viihdyin - suosittelin kaverilleni ja hän sanoi ahdistuneensa.
Pyydän anteeksi osallisuuttani kirjoittamisblokkiin, kun kysyin kysymyksen kirjoittamisen vaikeuden voittamisesta. Tulkoon kirjoittamisen jumala ja nostakoon sinut ylös,
ja toisaalta voihan kuukauden tauko tehdä myös hyvää, jos siitä sitten pääsee eteenpäin.
Moi Sanna, Tuuven tuleva kirja taitaa olla vähän samanlainen siinä mielessä, että osa hänen ateljeekriitikoistaan on pitänyt sitä hauskana ja osa ahdistavana. Minusta se on vähän molempia, ja huumori on jotenkin todella hienoa ja erikoista. En osaa sitä oikein kuvailla. Joku erikoinen hassu vanha elokuva tulee siitä lähinnä mieleen.
Et ole suinkaan osallinen kirjoittamisblokkiin! Niitä tulee aina välillä, ja kai ne kuuluvat asiaan vaikka ovatkin ärsyttäviä. Nyt sitten taas kohti harmaata kiveä!
Lähetä kommentti