Olen ollut viime aikoina hidas päivittämään blogia. Kirjallinen elämäni on vähissä ja jos ei ole aikaa kirjoittaa kirjallisuutta, niin onko edes syytä pitää kirjallisuusblogia?
Olen tietysti lukenut kaikenlaista, mm. Ian McEwanin Amsterdamin, josta pidin. Se on ensimmäinen lukemani McEwanin kirja, koska minulla on ollut ennakkoluuloja. Olen joskus hieman selaillut McEwanin kirjoja, ja ne vaikuttivat tekovakavilta ja itsetietoisilta. Ja kävin myös katsomassa jonkin aikaa sitten McEwanin romaanin pohjalta tehdyn Sovituksen ja se oli ärsyttävä. (Siinä oli asetettu ei enempää eikä vähempää kuin kokonainen maailmansota kulissiksi pikkumaisten pikku henkilöiden pienille seksuaalisille turhaumille.) Mutta joka tapauksessa Amsterdam oli ihan kiva ja yllättävän kepeä. Siitä tuli vähän mieleen Somerset Maugham, kun oltiin brittiläisiä ja rikkaita ja kevytkenkäisiä ja yhtäkkiä kauheissa ongelmissa.
Luin myös Liza Marklundin Nobelin testamentin. Pidän Marklundin dekkareissa siitä, että Annika Bengzon on aina niin paskana, koska sen lukeminen on kathartista. Mutta se onkin ainoa hyvä asia mitä Marklundin kirjoista voi sanoa. Niissä on sellainen kauhea ominaisuus, että ne tarrautuvat lukijaan eikä lukemista voi lopettaa vaikka koko ajan huomaa, että kirja vie jotain sielusta. Marklundin lukemisesta tulee tosi ällöttävä ja pahoinpidelty olo. Tuntuu ihan samalta kuin olisi töllöttänyt jotain suomi 24 -keskustelua tai vauvalehden keskustelupalstaa tai pornoa koko päivän. On olemassa muitakin samanlaisia vaarallisia kirjoja, mutta onneksi ne ovat harvinaisia.
Tässä on raportti Kouvolan keikasta.
Muistutan myös Nova-novellikilpailusta, johon aloittelevien kirjoittajien kannattaa ehdottomasti osallistua, jos scifi/fantasia/kauhu-osasto kiinnostaa. Kyseinen hieno kilpailu on tarjonnut ensimmäisen kirjoitusfoorumin sellaisellekin kuuluisalle ja juhlitulle kirjailijalle kuin minä! Olen tänä vuonna toista kertaa tuomaristossa. (Jos joku muuten haaveilee kirjailijan urasta, mutta haave tuntuu epärealistiselta, kannattaa kaivaa esille takavuosien Kosmoskynästä Nova-novellini Yksisarvisen talli. Sen ja julkaisukelpoisen romaanin välillä on vain muutama vuosi ja sen jos minkään pitäisi antaa toivoa.) Novassa on iso tuomaristo ja sen takia sijoittukset ovat jossain määrin kompromisseja. Novelli voi olla hyvä, vaikka ei pärjäisi, mutta tämä ei ole kuitenkaan kääntäen verrannollista. Se, joka pärjää Novassa, tekee taatusti jotain oikein. Suosittelen kiinnittämään huomiota kielioppiin, oikeinkirjoitukseen ynnä muuhun perushommaan ja viimeistelyyn, koska kilpailuun osallistuu paljon aloittelijoita, joilla voi olla perusasiat vielä hakusessa. Viitseliäisyydellä voi päästä aika pitkälle Novassa.
7 kommenttia:
Elä puhu paskaa Yksisarvisen tallista! Luin sen aikoinaan ja nimesi jäin välittömästi mieleen. Jos minut (hevoskammoisen) saa lukemaan heppatarinan ja vielä nauttimaan siitä, kirjoittajassa on pakko olla ainesta.
Tuon novellin pohjalta mainitsin sinut jossakin Yle Pohjanmaan haastattelussa uutena mielenkiintoisena kirjoittajana. Varmaan kaikki kahdeksan kuulijaakin pistivät nimen korvan taakse.
Kiitos Marko! Tämä tieto piristää koko päivän!
Ennakkoluulojesi myöntäminen kuulostaa kivalta ja raikkaalta.
Mutta kyllä se McEwan on loistava kirjailija. Lue vaikka "Ikuinen rakkaus". Se on hyvä johdatus McEwanin maailmaan, jossa sovinnaisuuteen aina purskahtaa väkivaltaa.
Hei anonyymi, tosiaan McEwan vaikuttaa tosi hyvältä, luen Ikuisen rakkauden heti kun tulee vastaan.
Onneksi joskus käy niinkin, että kirjasta pitää enenmmän kuin mitä etukäteen arveli. Useammin käy niin, että toiveet ovat korkealla loistavien kritiikkien ja/tai yleisen hypen takia, mutta kirja onkin pettymys. En muuten pidä pientä ennakkoluuloisuutta pahana syntinä, koska kirjoja on niin paljon, ja jotenkin ne lukemiset on valittava.
En ole itse vielä nähnyt Sovitusta elokuvana, mutta kuulin, että se tekee häijyä kirjalle. Kauniita ihmisiä ja sillai.
Joo, Sovitus-elokuva oli tosiaan sellainen tavallisen kyllästysttävä laatudraama, jossa on hienot puvut ja lavasteet ja viimeisen päälle ammattimainen ote, mutta ei mitään tarttumapintaa katsojalle. Varmaan monta Oscar-ehdokkuuutaa tulossa.
Sinut on haastettu päivän ekotekoon.
Lisää blogissani.
Lähetä kommentti