Kaipaan aina vain merirosvoja ja menneiden aikojen neitosia. Kuka kirjoittaisi hyvän romanttisen ja/tai jännittävän romaanin? Lukisin sen heti! Lapsena oli hauskaa lukea Kolmen muskettisoturin tapaisia kirjoja, mutta nyt kun on aikuinen, eikä mikä tahansa räpellys mene läpi, pettyy melkein aina. Olen lueskellut viime päivinä Ana Veloson romaania Kun kahvi kukkii. Se on eräänlainen Tuulen viemää 1800-luvun Brasiliassa ja siinä on kaikki elementit kunnossa paperilla (kaunis ja itsenäinen plantaasin valtiatar, mystinen ja komea orjien vapauttaja, seksiä trooppisen myrskyn myllertäessä, hienoja tanssiaisia, kohtaamisia öisissä puutarhoissa ym) mutta se on kirjoitettu niin latteasti, että kiinnostus ei säily. Kai se on vain hyväksyttävä, että hyvät sanankäyttäjät eivät halua kirjoittaa viihdettä, vaan laittavat sisältöönkin saman tien jotain omaperäistä kierrettä. Voi myöskin olla, että hyvin kirjoitettuja seikkailuja ja romansseja löytyy parhaiten lasten- ja nuortenosastoilta.
Edit. Lisäsin vielä kuvan kirjailijaillan mainosjulisteesta. Julisteen kuva on Veikko Somerpuron ottama ja se on varmaankin suosikki-promokuvani. Näytän krapulaiselta inuiitilta, mutta hyvin kauniilta sellaiselta, vai mitä?
9 kommenttia:
Hyvä, hyvä! Laitetaan illasta hauska ja puhutaan ihmiset pyörryksiin:)
Luin muuten joululomalla kirjan, joka saattaisi hauskuuttaa sinua: Stephanie Meyerin romaanin Houkutus (suomeksi WSOYltä tänä vuonna). Sen voisi luokitella jonkinlaiseksi nuorten kauhuromaaniksi, jos se ei olisi niin ylenmääräisen söpö tarina. Tsekkaa jos saat jostain käsiisi.
Moi Hehku! Houkutus on kyllä tuttu kirja. Luin sen työn puolesta kun se ilmestyi. (Vai olikohan se ehkä sitä edeltänyt osa? Sellainen kuitenkin jossa oli vampyyrin ja tavallisen tytön romanssi.) Se oli mun mielestä aivan hirveää skeidaa! Kannen ja maineensa perusteella se lupasi vaikka mitä, mutta olikin oikein malliesimerkki huonosta ja tylsästä ja mitäänsanomattomasta kirjoittamisesta. Ja oliko siinä edes mitään varsinaista tarinaa? Muistaakseni siinä ei tapahtunut oikein mitään, paitsi kerrotiin koko ajan, että se vampyyri on sitten tosi hot.
Mutta kiitos vinkistä kuitenkin, arvostan elettä! Periaatteessahan vampyyrit ovat silkkaa asiaa.
Ehkä Miina Supisenkin pitää myöntää itselleen, että ihan perinteinen seikkailullinen romanssi ei enää mene läpi (kammottava aikuisuuden merkki). Itsekin olen joskus yrittänyt hakea kirjaa, jossa olisi se lapsuuden John Carter -kirjojen imu, mutta lähinnä kokeilu loppuu haukotteluun.
Mutta viihteen valopilkkuja on: Steven Pressfieldin "Tuliportit", ja esim. Patrick McGrathin "Tulisielu" (tuliteema näissä nimissä? No, "Gates of Fire" ja "Martha Peake" alkup. nimiltään). Edellinen on miehistä spartalaispullistelua, toinen nuoren naisen seikkailu historian pyörteissä. Hyvin kirjoitettuja ja viihdyttäviä molemmat.
Hei Marko, totta puhut. Ei pitäisi syyttää kirjoja siitä, että itse vanha ja elämään kyllästynyt. Kiitos vinkeistä! Tuliportit olenkin jo lukenut, se oli tosiaan kiva.
Kokeile Bjarne Reuterin kirjaa Prinssi Faisalin sormus. Siinä on melkein kaikkea, mitä pyysit (paitsi seksiä aika snadisti). Ja kyllä, tämäkin löytyy nuortenosastolta.
Terv. Sari P.
Täytyy tunnustaa, että kyllä sitä itsekin kaipaisi tuollaisia kirjoja... Vai olenkohan minäkin vain elämääni kyllästynyt? ;)
Koska blogiasi (jota päivität liian harvoin!) on mukava seurata, viskasin sinua haasteella omassa blogissani.
Sieltä löydät varmaan myös minun arvioni tuosta Houkutus -kirjasta, joka oli järkyttävän huono.
Sen lisäksi, että se vampyyri oli tosi hot (ja ärsyttävä kopio Veren vangeista), siinä kerrottiin, että se tyttö kompuroi jatkuvasti.
Hei Sari, kiitos vinkistä! Etsin prinssi Faisalin. Seksi ei ole yllättävää kyllä aina välttämätöntä.
Hei Morre, kiva kuulla että Sokeripalaa on hauskaa seurata. Päivitän ja vastaan haasteeseen heti kun ehdin, viime aikoina on ollut vähän muuta kiirettä eikä tietokone ole auennut kovin usein. Ja joo, muistan nyt kun muistutit, että tosiaankin Houkutuksen sankaritar kompuroi alvariinsa. Se oli varmaankin kirjoittajan yritys painottaa sitä, että tyttö on aivan tavallinen tavis niin kuin lukijakin ja SILTI saa sellaisen uskomattoman vampyyripoikaystävän. En ole kylläkään ihan vakuuttunut siitä Veren vangit -plagioinnista, kun tuntuu että sellainen seksikäs ja maailmantuskainen ja moraaliltaan ambivalentti vampyyri on ollut jo pitkään ihan standardinaama populaarikulttuurin henkilögalleriassa, eikä sitä tyyppiä voi pelkästään niistä Ricen kirjoista juontaa. Vaikka tietysti Ricen kirjat ovat antaneet mielettömästi buustia koko genrelle. (Hirveää skeidaa muuten nekin!)
Se Veren vangit -plagiaattimielikuva tuli erityisesti siitä kuinka ihmeellisen kauniisti Edward soitti flyygeliä (vrt. Lestat), kuinka hän söi eläimiä ja vihasi niitä, jotka söivät ihmisiä (vrt. Louis) ja Edwardin puolipitkähköt kullanruskeat hiukan kihartuvat hiukset (vrt. Louis/Lestat). Ja tietenkin vampyyrit asuivat tyylikkäässä kartanossa ja ovat tavattoman rikkaita.
Mutta Ricen kirjoista minä taas pidän! ;)
Lähetä kommentti