torstai 29. marraskuuta 2007

Menneen maailman maalari

En ehtinyt kirjastoon hakemaan ihania hattaroita, joten luin Kazuo Ishiguron romaanin Menneen maailman maalari. Kirja oli tosi hyvä ja suosittelen sitä voimakkaasti. Menneen maailman maalari sijoittuu toisesta maailmansodasta toipuvaan Japaniin ja kertoo vanhasta taidemaalarista, joka oli ennen sotaa kunnioitetty mielipidejohtaja, mutta sodan jälkeisessä ilmapiirissä hänen vakaumuksensa on väärä ja kunniaton.

Olen lukenut aiemmin Ishiguron kirjat Pitkän päivän ilta ja Me orvot. Niistä pidin vielä enemmän. Ne ovat jopa (hyvin pitkällä) lempikirjojeni listalla. Pitkän päivän illasta tehtiin myös elokuva, mutta sitä Sokeripala ei suosittele. Siinä on omahyväinen Anthony Hopkins ja se on muutenkin banaali.

Kaikissa lukemissani Ishiguron kirjoissa tuntuu olevan se yhtäläisyys, että tärkeimmät asiat ovat rivien välissä ja lukijan on itse pääteltävä millaisia tapahtumia tarinan ja henkilöiden taustalta löytyy. Henkilöt eivät edes mielessään mieti miten asiat "oikeasti" ovat, vaan ovat aina jollakin tavalla harhautuneita.

Menneen maailman maalaria lukiessa oli mukavaa avata japanilaisen keskustelukulttuurin koodia. Se on aivan selkeä kunhan sen hoksaa. Erittäin kohtelias ja varovainen puhe tarkoittaa normaalia kanssakäymistä. Asiallinen ja selkeä puheenparsi tarkoittaa töykeyttä. Ikkunasta ulos hiljaa katseleminen tarkoittaa "Painu helvettiin. Et saa koskaan anteeksi."

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos suosituksesta!Heti luen kun saan käsiini.Minulla onkin juuri Ishiguro-putki päällä.Palautin tänään Pitkän päivän illan kirjastoon.Harmitti kun olin nähnyt sen ikävän elokuvan aikaisemmin.Näinpäin ei pitäisi toimia.Siis kirja aina ensin!

M:me R

Miina Supinen kirjoitti...

Hei M:m R! Ishigurolta näyttäisi suomennetun myös kirjat Silmissä siintävät vuoret ja Ole luonani aina. Oletko lukenut niität? Olisi kiva tietää millaisia ne ovat.

Rooibos kirjoitti...

Heippa! En ole lukenut muuta Ishiguroa kuin tuon Ole luonani aina, mutta se onkin sitten aivan loistava kirja. Ihan tosi hyvä. Suosittelen tarttumaan siihen seuraavaksi :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei Miina!Ole luonani aina on vaikuttava,riipaiseva ja todella mieleenpainuva.Silmissä siintävät vuoret ei ihan niin koskettava,vaikka kiinnostava sekin.Lukurauhaa toivottaen,

M:me R

Anonyymi kirjoitti...

Mätä kommentti

Anonyymi kirjoitti...

Minusta sinun tulkintasi japanilaisesta keskustelukulttuurista ei ihan osu Ishiguroon.

BB

Miina Supinen kirjoitti...

Hei BB, kiitos kommentista, huomasin sen vasta nyt. En tunne japanilaista kulttuuria mitenkään erikoisemmin, mutta nimenomaan tuohon tapaan siinä Menneen maailman maalarissa minusta kommunikoitiin. Miten se sinusta menee?

Anonyymi kirjoitti...

Heissan!

löysin sattumalta sivusi muutama päivä sitten (outoa kyllä, löysin ne, kun 1,5-vuotias tyttäreni halusi nähdä ruudulla hepan kuvan...laiton hakusanaksi heppa ja jotenkin ajauduin näille sivuille....).

Haluaisin lukea kirjoja, mutta kun en ehdi! Minulla on kolme (liian) pientä lasta ja käyn töissä.

Totuus on se, että kyllähän kirjaa aina jossakin välissä ehtisi lukea, mutta kun ei osu käteen JUURI sitä, minkä haluaisikin lukea.

Kiitos siis suosituksesta, tämä Ishiguro kuulostaa hyvältä. Pistän mieleen ja kenties jopa luen!

Terveisin Sanna Helsingistä.

Miina Supinen kirjoitti...

Hei Sanna,kiva että jätit viestin. Vai että heppa... Toivottavasti löydät hyvää luettavaa! Itsellä on vähän saman tapainen tilanne, vaikka on vasta yksi lapsi. Vähiä vapaahetkiään ei tee tosiaankaan mieli haaskata muiden kuin todella mieluisten kirjojen lukemiseen. Joskus aikaisemmin oli kärsivällisempi myös ei-niin-kiinnostavien kirjojen suhteen, mutta nyt ne eivät saa armoa!