tiistai 7. elokuuta 2007
Voi mansikkapaikka
Imagen haastettelu, joka ilmestyy syyskuun numerossa, tehtiin eilen. Toimittajalla oli mielettömän vaikeita kysymyksiä. Esimerkiksi sellaisia, että mistä mikäkin romaanihenkilö "tulee". Mitä siihenkin voi vastata? Keksin omasta päästäni? Kysyttiin myös mitä sadomasokismi merkitsee minulle nyt sitten oikeasti, ja aloin hihittää kuin pahainen teini. Eniten nolottaa se, että kun kysyttiin lempielokuvia, en saanut mieleeni mitään muuta elokuvaa kuin Mansikkapaikan. Taivas mitä pretentious shittiä! Toivottavasti se ei mene lehteen. Eikä myöskään lempimusikki, joka oli nähtävästi Tsaikovski, Air ja Satie. Sokeripalan lukijoille painotan, että oikeasti lempielokuvani on Imperiumin vastaisku. Ja lempimusiikkini Grateful Dead.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kuulostaa niin tutulta: toimittajien haastatteluihin voi valmistautua psyykkaamalla itsensä huolellisesti, mutta ei se sitten koskaan mene niin kuin sen pitäisi unelmamaailmassa mennä. Usien sen teksitn näkeminen ennakkoon on tarpeen, kun on sanonut jotakin huolimatonta, ja se on sitten tulkittu toisin kuin itse on tarkoittanut. Vaikeimpia ovat nuo lempivärisi/lempimusasi/lempikirjasijutut, kun ei usein ole mitään yhtä yli muiden...
Ihanaa! Miten hienostuneen kieroutunutta! Jokapäiväiset sadomasokistiset harrasteethan tarvitsevat aina taustakseen romanttista taidemusiikkia... no joo. Tota se kai just on. Huoh.
Yleensä (?) kai kuitenkin heti tilanteen jälkeen on kamalampi olo kuin mitä todellisuudessa tuli sanottua. Vaikka se nyt ei takaa sitä etteikö painettuna ole sitten kuitenkin jotain omasta mielestä älytöntä.
Pakko vielä lainata toimittajakollegamme Juha Itkosen romaanihenkilöä kirjasta Anna minun rakastaa enemmän: "Typerät reportterit, lehtien apinat. Ennemmin ampuisin itseäni jalkaan kuin olisin toimittaja." (argh, ulkomuistista, toivottavasti meni oikein...).
A.
Kiitos sympatiasta, Anne ja A!
Anne - oletko koskaan tehnyt valmiiksi kotona listaa lempiasioista, ettet sitten jää sanattomaksi? Toimiiko se?
A - oletko kaupungissa? Lähdetkö kuuntelemaan Joutsenlampea ja piiskaamaan tms?
Pöh. Snobismia snobismin päälle. Tunnusta vain että oikeasti lempielokuvasi on Bambi ja lempimusikkisi Katri Helenan Puhelinlangat laulaa.
Max H.,
Mista ihmeesta vetaisit Katri Helenan?!? Todella outoa. Kirjailijan lahipiiriin kuuluvana voin sanoa, etta hanen lempimusiikkinsa on Guns 'n' Roses, erityisesti "Take me down to the Paradise City" -- sita han laulaa usein siivotessaan. Tama on fakta, sen han tunnusti minulle avoimesti.
V
No niin Max H ja V, siis oikeastihan se on Glen Medeirosin Nothing´s gonna change my love for you.
Valmiit listat eivät toimi: eiväthän ne koskaan kysy silloin mitään makujuttuja... Ja seuraavaksi kerraksi on suuret suunnitelmansa jo unohtanut, ja toimittaja pääsee yllättämään.
Lähetä kommentti